Harvoin on presidentti pitänyt puhettaan yhtä pelottavana hetkenä sodanjälkeisessä Suomessa

Presidentin uudenvuodenpuhe on pitkä perinne Suomessa. Enemmän kuin riehaannuttaa, sen tarkoitus on monesti ollut rauhoitella – korkeintaan varovasti ravistaa. Kerran taisi Urho Kekkonen varoitella ylinopeuksistakin.

Kekkosen ajoista lähtien puhe on kulkenut tuttujen maamerkkien kautta: rauha, puolueettomuus – EU-aikana liittoutumattomuus – ja hyvät suhteet joka suuntaan, eritoten suureen itänaapuriin.

Jos YYA:ta ei aikoinaan mainittu edes rivien välissä, olisi se nostattanut kulmakarvoja muuallakin kuin Tehtaankadulla.

Siksi Sauli Niinistön viimeinen uudenvuodenpuhe tasavallan presidenttinä oli historiallinen. Sen piti tällä kertaa Nato-maan presidentti. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kokenut hänen viimeisenä virkavuotenaan täydellisen muutoksen.

Se vaati selityksen, joka myös saatiin: Sotaisan Venäjän vastustaessa Naton laajentumista Eurooppaan olisi syntynyt turvallisuuspoliittisesti harmaa vyöhyke. Suomen jämähtäminen paikalleen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optiolta, jota julkilausumissa ja selonteoissa oli vuodesta toiseen hoettu.

Niinistö antoi ymmärtää, ettei muutos turvallisuuspolitiikassa välttämättä merkitse Suomen ulkopolitiikan muuttumista. Olemme edelleen sama Suomi – tosin ilman etuliitteitä.

Tämä on aina ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan standardimainen meriselitys. Kun jotakin muuttuu, halutaan korostaa, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut – tai jos onkin jotakin vähän muutettu, suurimmalta osalta jatketaan entiseen malliin.

Vaatii pitempää historiallista perspektiiviä ennen kuin voidaan lopullisesti nähdä, mitä viime vuoden turvallisuuspoliittiset ratkaisut merkitsivät tai saivat aikaan. Se selviää sitten, kun tiedämme tarkemmin, mitä kaikkea on Suomen ja Naton sekä Suomen ja Naton merkittävimmän jäsenen Yhdysvaltojen kanssa on sovittu. Pitävätkö sopimukset, se selviää lopunperin vasta, jos niiden avunantoklausuulit joskus joutuvat kriisihetken testiin. Toivottavasti eivät joudu.

Harvoin jos koskaan on tasavallan presidentti joutunut pitämään puhettaan yhtä pelottavana ja epävarmana hetkenä sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi rauhoittavuus oli vahva viesti: ”Kyllä tämä tästä selkiintyy!”

Tutulta kuulostavan lausahduksen Niinistö oli lainannut miltei sellaisenaan toiselta suomalaisten arvostamalta presidentiltä Mauno Koivistolta. Manun viestihän kurimusten keskellä oli lakoninen rohkaisu: ”Kyllä se siitä!”

Kolumnin kirjoittaja on politiikan toimittaja.