Lukijalta: Sekavat suojelukriteerit voivat vaarantaa kalasääsken pesinnän – lajin ominaispiirteet pitää ymmärtää

MT kertoi 17.2. ely-keskuksen kieltäneen harvennushakkuun, koska yksityisen metsänomistajan maalla oli lintuharrastajien rakentama kalasääsken keinopesä. Koska en ole käynyt paikan päällä, en halua ottaa kantaa kyseisen päätöksen oikeellisuuteen.

Metsäammattilaisena ja lintuharrastajana haluan kuitenkin tuoda esiin kalasääsken pesinnän luoteenpiirteitä, jotta suojelutoimia voidaan toteuttaa oikein ja metsänomistajia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti.

Länsi-Suomessa kalasääski perii pääosin avoimilla tai vähäpuustoisilla soilla. Koska sillä on luonnossa vihollisia, sen pesinnän tärkein vaatimus on esteetön näkyvyys pesältä kaikkiin suuntiin. Tämän vuoksi pesä on yleensä suon korkeimmassa männyssä.

Koska suomäntyjen latvat eivät välttämättä ole riittävän tukevia, lintuharrastajat auttavat sääksiä rakentamalla niille maanomistajan luvalla keinopesiä. Rakentamisen yhteydessä kaikki vapaata näkyvyyttä haittaava poistetaan.

Sääksen pesintä saattaa jatkua vuosia samalla pesällä. Tällöin vaarana on, että poikasten ulosteet kiihdyttävät ympäröivien puiden kasvua ja näkyvyys pesältä heikentyy tai estyy. Jotta pesä voidaan pitää asuttuna, lintuharrastajat maanomistajan luvalla tekevät pesien läheisyydessä puhdistushakkuita, joissa poistetaan puiden latvoja tai kokonaisia puita. Sekä metsäyhtiöt, metsähallitus että yksittäiset metsänomistajat suhtautuvat näihin toimiin yleensä positiivisesti, koska kyse on joutomaista ja niillä on halua parantaa ympäristöimagoaan. On myös tapauksia, joissa metsän luonnollisen kasvun vuoksi pesäpaikka menetetään lopullisesti.

Laitilassa Metsä Group ja metsänomistaja kunnostivat ely-keskuksen luvalla sääksien jo hylkäämän pesän ympäristöä. Näkyvyyttä haittaavia puita poistettiin myös 50 metrin suoja-alueen sisältä. Nyt odotellaan pian muutolta palaavien sääksien reaktiota kunnostushakkuisiin.

On hämmentävää, ettei ely-keskuksilla ei ole yhtenäisiä kriteereitä tai käytäntöjä, miten sääksien pesien kanssa toimitaan. Koska julkisuuteen nousseet ikävät tapaukset ovat huonoa mainosta kaikille osapuolille ja heikentävät eri toimijoiden välejä, olisi suositeltavaa, että viranomaiset pyrkisivät yhtenäistämään toimintatapojaan.

Laitilan tapaus myös vahvistaa, että eri toimijoiden yhteistyö lisää suojelutoiminnan laatua. Ja luo luottamusta toimintaan.

Pekka Muuttomaa

metsänhoitaja, lintuharrastaja