

Tamperelainen metsänomistaja Jaakko Toijala on harmissaan, että sääksen tekopesä vei mahdollisuuden harventaa metsäkuviota, jota hän oli jo aiemmin raivannut.
Metsässä on vanha, säästöpuuksi jätetty iso mänty, johon sääksi oli tehnyt pesän. Myrskyssä alkuperäinen pesä oli tipahtanut, ja paikalliset lintuharrastajat kysyivät, saisivatko he rakentaa tilalle tekopesän.
Toijala suostui, ja sääksi palasi puuhun pesimään.
”Kun pesä rakennettiin 2021, tiedossani oli vain pesimäaikainen hakkuurajoitus”, Toijala kertoo.
Metsäkeskus on toukokuussa 2022 julkaissut ohjeet metsänkäsittelystä sääksen pesän lähistöllä. Tämä tapahtui kuitenkin tekopesän rakennuksen jälkeen, eikä Toijalalla ollut siitä tietoa.

Toijala sopi metsän ensiharvennuksesta Laanian kanssa. Hakkuun oli määrä käynnistyä tämän vuoden tammikuussa.
Metsänkäyttöilmoituksen tarkastelun jälkeen Pirkanmaan ely-keskus ilmoitti, että 50 metrin säteellä pesäpuusta metsää ei saa käsitellä lainkaan, myös ensiharvennus on kielletty. Ainoastaan sääksen pesintää edistävät, välttämättömät toimenpiteet ovat sallittu.
Toijala tarjosi pesäpuun suojavyöhykettä liitettäväksi vajaan hehtaarin kokoiseen luonnonsuojelualueeseen, jonka hän oli perustanut vuonna 2017 lahjana satavuotiaalle Suomelle.
Ely-keskus ei siihen suostunut, eikä luvannut alueesta luonnonsuojelulain 111. pykälän mukaista korvausta. Suojelun ei katsottu aiheuttavan maanomistajalle merkityksellistä haittaa.
Maanmittauslaitokselta voisi kuitenkin hakea lunastuslain mukaista korvausmenettelyä.

Toijala kokee, että luvan myöntäminen tekopesän rakentamiseen oli virhe.
”En antaisi enää rakentaa. Sillä hankkii vain itselleen rajoitteita”, hän tuumii.
”En antaisi enää rakentaa tekopesää. Sillä hankkii vain itselleen rajoitteita.”
Toijala osti metsäpalstan noin kymmenen vuotta sitten. Alueen, jossa sääksi pesii, hän oli kertaalleen raivannut kemeratuella.
”Se on hukkaan mennyttä työtä.”
Pirkanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tapio van Ooik ei kommentoi yksittäistapausta. Yleisesti hän toteaa, että tekopesiä rakennettaessa olisi hyvä kertoa maanomistajalle, että sääksen pesä voi myöhemmin rajoittaa alueen maankäyttöä.
Suuri petolinnun pesä on aiemminkin ollut suojeltu ja sen ympärillä on ollut hakkuurajoituksia, mutta van Ooikin mukaan lakia on tulkittu eri tavoilla.
”Vuonna 2022 julkaistiin uudet ohjeet, jotka selkeyttivät toimintatapoja.”
Ely-keskus voi tapauskohtaisesti tutkia, voiko sääksen pesää ympäröivästä alueesta perustaa luonnonsuojelualuetta, jolloin maanomistaja saisi myös korvauksen suojelusta.
Edellytyksenä on yleensä se, että Metso-ohjelman kriteerit täyttyvät. Vaikka eivät täyttyisikään, maanomistaja voi hakea korvausta valtiolta.
Valtion korvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää, että suojelu aiheuttaa korvaukseen oikeutetulle merkityksellistä haittaa.
Merkityksellisen haitan kynnystä arvioidaan suhteellisena osuutena maanomistusyksiköstä. Haitta suhteutetaan samalle omistajalle samalla alueella kuuluvien kiinteistöjen arvoon.
Lähde: Pirkanmaan ely-keskus
Toijalan omistama, Tampereella Teiskon Terälahdessa sijaitseva metsätila on viiden hehtaarin kokoinen. Pesäpuun suojavyöhykkeen pinta-ala on noin 0,8 hehtaaria.
Laanian kanssa sovittu puukauppa koski 1,4 hehtaarin kokoista kuviota. Puukauppa peruuntui kokonaan, sillä pesän suojelu söi suurimman osan kuviosta.
Siihen, kannustaako tämän kaltainen tapaus metsänomistajia luontotekoihin, ylitarkastaja van Ooik ei ota kantaa.
”Ely-keskus toimii tässä asiassa vain valvovana viranomaisena. Me arvioimme voimassa olevan lainsäädännön pohjalta, millaisia hakkuita voi tehdä.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
