Petolintujen pesiä voi päätyä suojeluun myös silloin, kun alue on muuten suojelun arvoinen. Kuva: Juho Rahkonen
Petolinnun pesän suojelusta on maksettu viime vuosina vain yksi korvaus, vaikka laki velvoittaa suojeluun
Luonnonsuojelulaki velvoittaa suojelemaan petolinnun pesän, mutta korvauksia maksetaan harvoin. Perusteet ovat niin epäselviä, etteivät maanomistajat tiedä, milloin korvausta voi hakea.Tilaajalle
Sääksi pesii usein rauhaisilla, syrjäisillä paikoilla, joissa suojelukorvausten hakeminen ei tule ajankohtaiseksi. Kuva: Hannu HuttuSuojelukorvauksen saaminen petolinnun pesän suojelemisesta vaikuttaa olevan epätavallista. Viimeisen viiden vuoden aikana viidessä maakunnassa on maksettu vain yksi korvaus.
”Etelä-Savossa on viime vuosina ollut yksi kalasääskeä koskeva korvausasia, jossa ely-keskus katsoi, että rakennuspaikan rakentaminen ei ollut mahdollista kiinteistöllä olevan kalasääsken pesän takia. Lopputuloksena ely-keskus ja maanomistaja sopivat kiinteistökaupasta ja alue siirtyi valtiolle luonnonsuojelukäyttöön”, kertoo Etelä-Savon ely-keskuksen luonnonsuojeluryhmän ryhmäpäällikkö Lauri Puhakainen.
Puhakaisen mukaan mökkirakentaminen ja sääksen pesä eivät sovi samalle paikalle.
”On ihan selvää, että pesäpaikka olisi autioitunut, jos siihen olisi tullut muutaman kymmenen metrin päähän mökki.”
”On äärimmäisen epäselvää, milloin korvausta voi lähteä hakemaan.” Markus Nissinen
Etelä-Savossa ei pesi kotkia, joten niiden pesien korvaushakemukset eivät ole maakunnassa ajankohtaisia. Sääksiä alueelta löytyy, vaikka pesistä ei tule juuri korvauksia.
”En osaa määriä sanoa, mutta kyllä Järvi-Suomi voi olla ydinaluetta, kun on paljon vesiä, missä kalastaa, ja sopivia luotoja ja saaria.”
Puhakainen arvioi suojeluhakemuksia tulevan vähän, koska sääksen pesät ovat yleensä syrjäisissä ja rauhallisissa paikoissa esimerkiksi avosoilla, saarissa tai luodoilla.
Niissä pesät eivät vaikuta metsänhakkuisiin tai rakennushankkeisiin, joten korvausten maksaminen pesien suojelusta tulee harvoin eteen.
Puhakaisen mukaan pesiä on muun muassa Natura-verkostoon kuuluvilla Saimaan alueilla sekä muilla suurilla järvillä kuten Puulalla. Natura-alueella olevat pesät ovat tulleet sitä kautta suojeluun.
”Se on niin sanottua luonnonsuojelun toteutusta, eli linnun pesäpaikka ei ole ollut se syy, jonka takia alueita on hankittu.”
Uudenmaan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Hämeen ely-keskusten alueella ei ole viimeisen viiden vuoden aikana ollut vireillä yhtäkään korvaushakemusta petolintujen pesien suojelusta.
Pohjois-Karjalassa vireillä on yksi hakemus. Varsinais-Suomessa korvauksia on tiedusteltu muutamaan otteeseen, mutta korvauskynnys ei ole täyttynyt tai korvausvelvollisuutta ei ole syntynyt.
Syitä korvaushakemusten puuttumiseen on muutama, kertoo MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen.
”Korvauksia ei ole juuri haettu, koska maanomistajat eivät jaksaa vääntää viranomaisen eli elyn kanssa.”
Lisäksi korvausrajat on Nissisen mukaan häilyviä.
”Luonnonsuojelulaki on päivitettynäkin niin huono, ettei siinä ole määritelty euromääräistä merkityksellisen haitan korvauskynnystä. Metsälaissa on selkeä 3 000 euroa tai neljä prosenttia kiinteistön puustosta”, hän sanoo.
Uusi luonnonsuojelulaki astui voimaan kesällä 2023. Lain mukaan valtio on velvollinen tietyn kynnyksen jälkeen korvaamaan luonnonsuojelusta aiheutuneen taloudellisen tappion, kuten hakkuiden rajoitukset.
”En tiedä yhtään tapausta, jossa ely-keskukset olisivat maksaneet suojelusta. On äärimmäisen epäselvää, milloin korvausta voi lähteä hakemaan.”
”Pelkkä yksittäinen laji, kuten suuri petolintu, ei riitä korvauksen myöntämiseen.” Markus Nissinen
Korvauksen petolinnun pesän suojelusta voi saada muutakin reittiä.
”Metso-suojelu onnistuu, jos pesäpuuta ympäröivä metsä on kriteerit täyttävää. Pelkkä yksittäinen laji, kuten suuri petolintu, ei riitä korvauksen myöntämiseen, vaan on oltava vanhaa metsää tai joku elinympäristö, joka täyttää Metso-kriteerit tai on lakisääteisesti turvattava.”
Metsänomistaja voi minimoida suojelusta koituvat taloudelliset tappiot hyvän luonnonhoidon käytänteillä, Nissinen vinkkaa. Käytännössä se tarkoittaa, että hakkuun yhteydessä jättää sertifikaatin edellyttämät säästöpuut pesäpuiden ympäristöön.
”Kannustan maanomistajia vaatimaan elystä petolinnun pesäpuun ja ympäristön rajauspäätöksen. Siitä voi valittaa, päinvastoin kuin nykyisistä suosituksista, jotka ovat yhtäkkiä alkaneet vaihtua vaatimuksiksi”, Nissinen sanoo.
Esimerkiksi suositus haukkojen pesien ympärille jätettävästä 20 metrin suojavyöhykkeestä on alkanut muuttua vaatimukseksi 50 metrin suojavyöhykkeestä.
”Luonnonsuojelulaki suojelee vain kotkien ja sääksen pesäpuun. Muu on maanomistajalle lopulta vapaaehtoista. Maanomistajat ja metsänomistajat ovat suojeluvaatimusten ristitulessa niin epätietoisia siitä, mitkä heidän oikeutensa ovat, että harvoin kukaan valittaa niistä mitään”, Nissinen sanoo.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
