Lukijalta: Lunastuslakia on syytäkin päivittää − nykylain korvausperusteet ovat vuodelta 1977

Suomessa on lähes 600 000 maanomistajaa. Perustuslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuoja on tärkeä perusoikeus, joka löytyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

On kuitenkin tilanteita, joissa yleinen etu edellyttää omistusjärjestelyjä. Esimerkiksi maanteitä, rautateitä sekä sähkölinjoja on voitava rakentaa järkevällä tavalla ilman ylimääräisiä mutkia. Yhteiskunnan tarpeita palveleva maanhankinta ei voi kuitenkaan tapahtua maanomistajien perusoikeuksia loukkaamalla.

”Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla”, näin sanotaan sanatarkasti perustuslaissa. Korvauksien määrityksissä on kuitenkin käytännön tilanteissa ollut epätarkkuuksia, jotka ovat tuntuneet liian usein maanomistajien näkökulmasta kohtuuttomilta. Yksittäisissä kiinteistöarvioinneissa heittoa on voinut olla 10–50 prosenttia alaspäin. Maanomistaja ei ole aina saanut täyttä korvausta perustuslaissa mainitulla tavalla.

Niin sanottua lunastuslakia ollaan nyt päivittämässä. Syytä onkin, koska korvausperusteet ovat voimassa olevassa laissa vuodelta 1977. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että yksityisten maanomistajien omaisuudensuoja sekä korvausperusteet huomioidaan jatkossa oikeudenmukaisemmin. Ruotsista saadut kokemukset tukevat ajatusta.

Maan pakkolunastuksen korvauksen arviointiperusteena on tulevaisuudessa maan markkina-arvo nykyisen käyvän arvon sijaan.

Lisäksi lunastuskorvauksiin lisättäisiin 25 prosentin korotus. Korvausten arviointiin liittyy aina epävarmuutta. Arviointivirheeseen liittyvän taloudellisen riskin jättämistä maanomistajan vastuulle ei voi pitää perustuslain hengen eikä yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta oikeudenmukaisena, ja siksi korvauksia tarkistetaan edellä kuvatulla tavalla.

Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.

Pauli Kiuru

kansanedustaja (kok.)