Omaisuudensuojan häpeätahra on viimein saatava puhdistettua ‒ oikeusministeri Leena Meri ansaitsee työlle täyden tuen

1970-luvulta periytyvät säädökset lunastuskorvauksista ovat suomalaisen omaisuudensuojan pahin epäkohta. Ajan vasemmistohuumassa päätettiin, että esimerkiksi kaavoituksesta syntyvä maaomaisuuden arvonnousu kuuluu yhteiskunnalle. Kaiken lisäksi pakkolunastustilanteessa maksettava korvaus on vielä osittain veronalaista tuloa.

Käytäntö on verrattavissa siihen, että Helsingissä sijaitsevan kerrostaloasunnon arvonnousu sosialisoitaisiin valtiolle. Oman asunnon myyntivoitto on kuitenkin verovapaata tuloa. Kaupunkialueiden kasvusta kärsivät maanomistajat siis menettävät omaisuutensa pilkkahintaan samalla kun siitä hyötyvät asunnonomistajat korjaavat hyödyn, eivätkä edes maksa veroa myyntivoitostaan.

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) kertoo MT:n haastattelussa, että ongelmaan on viimein tulossa korjaus (MT 20.10.). Meren mukaan lunastuskorvauksiin tehdään prosentuaalinen korotus, jonka suuruus on vielä avoinna. Muutos voisi tulla voimaan jo ensi vuonna. Meri lupaa, että hallitusohjelman mukainen hanke viedään läpi kuntien vastustuksesta riippumatta. Hän ansaitsee työlleen täyden tuen. Olennaista on, että muutokset eivät jää kosmeettisiksi. Hyvänä pohjana voisivat olla Norjan ja Hollannin mallit. Lunastuskorvaus määräytyisi omaisuuden realistisen ja todennäköisen tuottoarvon perusteella. Hollannissa julkinen taho ei voi lunastaa yksityisen omistamaa maata sellaista tarkoitusta varten, jonka yksityinen pystyy itse toteuttamaan.

Ajastaan jälkeen jääneen lunastuslain uudistaminen on ollut työn alla jo vuosia. Valitettavasti tulokset ovat jääneet laihoiksi. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen hanke kaatui erimielisyyteen arvonleikkauspykälästä, vaikka asiaa selvittänyt oikeusministeriön työryhmä kannatti pykälästä luopumista. Edellisen Sanna Marinin (sd.) hallituksen uudistus taas jäi torsoksi, kun lunastuskorvaukset irrotettiin siitä kokonaan. Näin siitä huolimatta, että omaisuuden suojan parantaminen oli kirjattu selkeästi hallitusohjelmaan. Kummallakin kerralla uudistuksen vesitti niin sanottu kuntapuolue, jonka edustajia on kaikissa poliittisissa ryhmissä.

Asian kiireellisyyttä lisää käynnissä oleva tuuli- ja aurinkovoimabuumi. Voimala-alueet rakennetaan maanomistajien kanssa tehtävillä vapaaehtoisilla vuokrasopimuksilla, joihin yleensä sisältyy vuosittain maksettava liiketoiminnan tuottoon perustuva vuosivuokra. Sama käytäntö ei koske siirtolinjoja, joiden kohdalla sähköverkon rakentaja voi pakkolunastaa maa-alueen kertakorvauksella. Lunastuskorvaus ei ota huomioon esimerkiksi metsän tulevaa kasvua, puhumattakaan alueen tulevan hiilensidonnan arvosta. Kuvio on sama kuin kaupunkien kaavoituksessa. Maaomaisuutta lunastetaan pilkkahintaan ja hyödyn korjaavat usein ulkomaisessa omistuksessa olevat energiayhtiöt.

Omaisuudensuoja on myös ihmisoikeuskysymys. Vuosi sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähetti Suomen hallituksen vastattavaksi valituksen Vantaan pakkolunastuskorvauksesta vuodelta 2020. Valituksessa katsotaan, että kiinteistöstä maksettu pakkolunastuskorvaus on niin vähäinen, että kyse on omaisuuden suojan loukkauksesta. Lisäksi kysytään lunastuksen perusteen hyväksyttävyydestä.

Kokemus on osoittanut, että lunastuskorvausten parantamisen kohdalla kannattaa taputtaa vasta kun eduskunta on sen lopullisesti hyväksynyt. On kuitenkin syytä toivoa, että kolmas kerta toden sanoo. Petteri Orpon (kok.) hallitukselle kyse on lupauksen lunastamisesta ja uskottavuuden säilyttämisestä.