Lukijalta: Mitä ihmettä – puun käyttö rakentamisessa on puolittunut!

Metsien hiilinielujen varaan rakennetun ilmastopolitiikan pohja on pettämässä, kirjoitti Petteri Taalas (MT 7.10).

Nielupolitiikassa on kuitenkin yksi osa-alue, jota pystyttäisiin oleellisesti parantamaan: puurakentaminen eli hiilen varastoiminen rakennuksiin. Puu on rakennusmateriaaleista ylivoimaisesti ympäristöystävällisin. Se on kevyttä ja sen työstäminen kuluttaa vain vähän energiaa. Uusiutuvana materiaalina puu sekä sitoo että varastoi hiiltä.

Puurakentamisesta tehokkaana ilmastotoimena on ollut harvinaisen laaja yhteisymmärrys niin tutkijoiden kuin poliitikkojen kesken. Juhlapuheita on pidetty, puurakentamisohjelmia ja -strategioita laadittuja, lainsäädäntöuudistuksiakin tehty ja puurakentamisprofessuureja perustettu.

Siitä huolimatta puurunkoisten rakennusten osuus kaikkien rakennusten tilavuudesta on Suomessa kahdessa vuosikymmenessä puolittunut ja sahatavaran käyttö rakentamisessa on tipahtanut viidestä miljoonasta kahteen miljoonaan kiintokuutiometriin.

Selitys löytyy pientalorakentamisen suhteellisen osuuden pienentymisestä. Maaseutu ja maakuntakaupungit menettävät väestöään. Suomea keskitetään betonisiin kerrostaloihin. Uusia omakotitaloja rakennetaan vain viidennes 2000-luvun alkuvuoden määristä. Pientaloista noin 90 prosenttia on puurakenteisia, kun taas kerrostalorakentamisessa puurunkoisten osuus on alle viisi prosenttia.

Kunnilla on myös kaavoitusmonopoli, jonka avulla puurakentamista voitaisiin vauhdittaa ratkaisevasti. Suomalaiset haluaisivat tutkimusten mukaan asua puurakenteisessa pientalossa, mutta Suomesta on rakennettu Espanjan jälkeen EU:n kerrostalovaltaisin maa.

Pääkaupunkiseudun kunnilla on rakentamisen päästöjen hillinnässä kaikkein suurin ilmastovastuu. Kaavamääräyksillä rakentamisen hiilijalanjälkeä voitaisiin nopeasti pienentää. Kasvavien kaupunkiseutujen poliitikot ja media pitävät kovinta ääntä ilmasto- ja luontoasioista, mutta betoni- ja teräsrakentaminen saavat kaupunkirakentamisessa jyllätä.

Juhlapuheiden sijaan tarvitaan vahvempaa ja velvoittavampaa lainsäädäntöä sekä Suomessa että EU:ssa. EU:ssa puun osuus kaikesta rakentamisesta on alle viisi prosenttia.

Fossiilisille polttonesteille on lainansäädännössä asetettu asteittain nouseva bio-osuuden sekoitevelvoite, jolla lasketaan liikenteen päästöjä. Miksei samaa tehtäisi rakennusalalle? Rakentajille ja rakennusliikkeille voitaisiin jättää itsesäätelyn mahdollisuus sen suhteen, mihin rakentamisen osavaiheeseen velvoite kohdennettaisiin.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.