Turvatakuiden järjestäminen mittaa Euroopan sotilaallisen ja poliittisen uskottavuuden

Alaskan Trump-Putin-näytöksen jälkeen kysymys kuului ja kuuluu vieläkin, onko Eurooppa sivustakatsoja suurvaltojen päättäessä Ukrainan, eurooppalaisen valtion, kohtalosta. Viikontakainen palaveri 18.8. Washingtonissa korosti transatlanttista yhteyttä, Euroopan ja Yhdysvaltain yhteistyötä.

Kysymys on historiallisesta tulevaisuusvalinnasta: olemmeko siirtymässä takaisin suurvaltojen etupiiripolitiikkaan, jota Venäjä ajaa ja Yhdysvallat myötäilee, vai pidetäänkö sopimuspohjaisuuden hengessä kunniassa itsenäisten valtioiden suvereniteettia ja koskemattomuutta?

Venäjän tavoite on muuttumaton: se haluaa kontrolloida Ukrainaa poliittisesti ja sotilaallisesti sellaisella tavalla, että se ei sovi eurooppalaisiin itsenäisyys-, koskemattomuus- ja suvereniteettilähtökohtiin. Venäjä vastustaa jyrkästi eurooppalaisia turvatakuujoukkoja Ukrainassa. Sen ilmeinen pyrkimys on jatkaa sotaa kohti lopullista päämäärää. Edessä on arvaamattoman vaikea tie rauhaan.

Eurooppalaiset ovat sorvanneet yhdessä amerikkalaisten kanssa turvatakuujärjestelyjä Ukrainalle siihen tilanteeseen, kun rauhansopimus joskus solmitaan.

Turvatakuista on Euroopassa huonoja kaikuja historiasta. Vähän väliä muistutetaan vuoden 1938 Münchenin sopimuksesta koskien Tšekkoslovakiaa. Ranska ja Britannia olivat takuumiehinä. Siinä kävi niin kuin kävi.

Vuonna 1994 Ukrainalle annettiin takuita ja vakuutuksia paperilla itsenäisyydestä ja koskemattomuudesta, kun sen ydinaseet luovutettiin Venäjälle. Yhdysvallat ja Venäjä takasivat. Nyt sota riehuu, ja tappaminen jatkuu Ukrainassa.

Nyt neuvoteltavien turvatakuiden ytimessä on Ukrainan omien puolustusvoimien suorituskyky. Eurooppalaisten tehtävänä on tukea Ukrainan puolustusvoimien vahvistamista niin, että se ennaltaehkäisee uudet hyökkäykset ja että pystyy jatkossa puolustamaan maata.

Eurooppa ei voi väistää konkreettista vastuuta turvatakuista itse paikan päällä sitten, kun rauhansopimus on neuvoteltu ja voimassa. Yhdysvallat on ilmoittanut, että se ei lähetä joukkoja Ukrainaan. Ilmoitus ei yllätä, mutta se korostaa Euroopan vastuuta maanosamme puolustamisesta omin voimin.

Jotta turvatakuut olisivat uskottavat Venäjään päin, Yhdysvalloilla on oltava merkittävä rooli, vaikka se ei joukkoja Ukrainaan sijoitakaan.

Turvatakuiden järjestämisessä testataan Euroopan sotilaallinen ja poliittinen uskottavuus. Jo pelkästään riittävien maajoukkojen löytäminen niin sanotulta halukkaiden puolelta vaikuttaa todella kovalta haasteelta.Suomi joutuu pohtimaan itselleen sopivaa vastuuta turvatakuissa ottaen huomioon sen, että on pidettävä huolta omasta puolustuksesta ja itärajan vakaudesta.

Kysymys kuuluu, miten uskottavat turvatakuut Eurooppa pystyy rakentamaan Ukrainalle – ja samalla itselleen.

Kolumnin kirjoittaja on ministeri.