Ukrainan sota on sotkenut EU:n ja Naton roolijakoa − siitä voi tulla rasite, kun turvallisuuden takaamista nostetaan Euroopan ykkösmissioksi

Pohjois-Atlantin liitto eli Nato täytti 4. huhtikuuta 75 vuotta. Samana päivänä Suomella tuli täyteen yksi vuosi Naton jäsenenä. Molempia on syytä juhlia.

Nato on toisen maailmansodan jälkeen kasvanut 32 maan vahvaksi rauhan takaajaksi. Berliinin muurin murtumisen jälkeen tuntui välillä jopa siltä, että liitto tekee itse itsensä tarpeettomaksi.

Nyt Eurooppa tarvitsee Natoa ja sen turvatakuita kuitenkin kipeämmin kuin koskaan. Ukrainaan helmikuussa 2022 hyökännyt presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä on vakava uhka koko Euroopalle. Juuri siksi Suomi ja Ruotsi päättivät liittyä puolustusliiton jäseniksi.

Mutta jotta Nato pystyy myös jatkossa takaamaan turvallisuuden Euroopassa, sen on uudistuttava nopeasti. Uhka tulee idästä ja paine uudistumiseen lännestä. Jatkossa ei enää voida luottaa siihen, että USA:lla on puolustusliiton operoinnissa suvereeni johtorooli ja vetovastuu.

Konkreettisimmin se näkyy nyt Venäjää vastaan taistelevan Ukrainan tukemisessa. Ukrainalaisille jyvitetty 60 miljardin tukipaketti on jämähtänyt Yhdysvaltain kongressiin ja liikahduksia on ennen marraskuun repiviä presidentinvaaleja turha odottaa. Eurooppalaisten on sekä EU:ssa että Natossa vastattava haasteeseen viipymättä, jos tavoitteena on torjua Venäjän voitto Ukrainan sodassa.

Muutos Yhdysvaltain ulkopoliittisessa kurssissa on otettava huomioon myös, kun Euroopan pitkän aikavälin kokonaisturvallisuutta rakennetaan. Jatkossa Eurooppa ei enää voi keskittyä tuottamaan EU-sääntelyä ja luottaa siihen, että energiaa saadaan Venäjältä, turvallisuuden tuo USA Naton kautta ja Kiina takaa kuluttajille halvat tavarat ja teollisuudelle loputtoman kysynnän.

Naton ja EU:n on yhdessä nostettava Euroopan kokonaisturvallisuuden takaaminen eurooppalaisin voimin yhteiseksi ykkösmissioksi. Ukrainaa on tuettava nopeasti ja tehokkaasti niin, ettei Putin saavuta hyökkäyssodalla tavoitteitaan. Tämän rinnalla on tehtävä kaikki tarvittava, jotta Venäjän mahdolliset uudet valloitusyritykset pystytään aina torjumaan.

Mission toteuttaminen jää juhlapuheiden tasolle, jos EU ja Nato eivät selkeytä Ukrainan sodan sekoittamaa roolijakoaan.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki EU-maat ja eurooppalaiset Nato-maat haluavat tukea Ukrainaa. Ilma on sakeana aloitteita sekä Ukrainan akuutin ammus- ja asepulan helpottamiseksi että maan pitkän aikavälin turvallisuuden takaamiseksi.

EU:ssa riidellään siitä, miten Ukraina-tuet jatkossa rahoitetaan. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on ehdottanut 100 miljardin rahastoa, jonka kautta Nato-maiden tuki kanavoitaisiin. Puolustusliitto pyrkii myös ottamaan johtoroolin Ukrainan sotilasapua koordinoivassa Ramstein-ryhmässä.

Yksittäiset EU- ja Nato-maat, Suomi viimeisimpänä, solmivat Ukrainan kanssa turvallisuussopimuksia. Niillä varmistetaan pitkän tähtäimen tuki ja tasoitetaan Venäjää vastaan sotivan maan polkua sekä Euroopan unioniin että Natoon.

Edelleen on kuitenkin epäselvää, kuka kantaa päävastuun kaikesta tästä ja missä tätä koko kokonaisuutta koordinoidaan. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) toivoi Naton ulkoministerikokouksessa viime viikolla, että tuki olisi tehokasta eikä turhia päällekkäisiä tukimuotoja rakennettaisi (Yle.fi 3.4.).

Valitettavasti tällä hetkellä ei juuri muuta olekaan kuin paljon päällekkäisiä tukimuotoja, joista suuri osa on edelleen lupausten tasolla ja joita kukaan ei koordinoi. Tämä epäkohta on korjattava nopeasti, jos koko Euroopan turvallisuudesta kannetaan aidosti huolta.

Ukraina tarvitsee aseita, ammuksia ja riihikuivaa rahaa tässä ja nyt. Jos lukemattomien erilaisten kokousten ja ryhmien lupaukset eivät lähikuukausina konkretisoidu johdonmukaisesti ohjuksiksi ja tykkien ammuksiksi, ukrainalaiset eivät pysty pysäyttämään Putinin uutta vyörytystä.