Yliö: EU:n biotalousstrategia voi pelastaa talouden ja kilpailukyvyn − kunhan muutama ehto täyttyy

Euroopan komissio laatii parhaillaan päivitystä biotalousstrategiaan, jonka julkinen kuuleminen päättyi juhannuksena.

Edellisen komission panostukset kilpailukykyyn ja kestävään kasvuun olivat vaatimattomat. Uusi komissio on halunnut vaihtaa suuntaa. Tämän muutoksen tulisi näkyä myös biotalousstrategiassa. Metsäsektorin ja puuta jalostavan teollisuuden kilpailukykyä vahvistavat linjaukset tulisi olla mukana strategiassa, josta ne sitten aikaan johdettaisiin asetuksiin ja direktiiveihin.

Ensimmäisen linjauksen tulisi olla puun saatavuudesta huolehtiminen. Käytännössä sääntely ei saa johtaa hakkuurajoituksiin. Puun saatavuus luo perustan puupohjaiselle biotaloudelle ja on tärkein yksittäinen asia sahateollisuuden toimintaympäristössä.

Hakkuurajoitukset ja puun saatavuuden heikentyminen johtaisivat hakkuuvuotoon erityisesti saha- ja levyteollisuudessa. Hakkuuvuoto kohdistuisi esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan, Venäjälle ja Kiinaan.

Biotalousstrategiassa voisi myös nostaa esiin nykyisen vinoutuneen EU:n ilmastopolitiikan virityksen, jossa metsien nieluilla on tarkoitus kompensoida fossiilitalouden harjoittamista. Uusin tutkimustieto osoittaa, että nieluihin perustuva ilmastopolitiikka on hyvin epävarma perusta koko järjestelmälle.

Toisena kokonaisuutena tulisi olla puurakentamisen vauhdittaminen. Puurakentamisen määrän kasvattaminen vähentää rakentamisen päästöjä ja kasvattaa pitkäikäisiä hiilivarastoja. Puurakentaminen pitäisikin tunnistaa aiempaa selkeämmin ilmastopolitiikan välineenä.

Lisäksi EU:n pitäisi ohjata puun suosimiseen julkisissa hankinnoissa ja EU:n kohtuuhintaisen asumisen suunnitelmassa. Puurakentamisen lisäämisellä nostetaan myös arvonlisää ja jalostusarvoa tehokkaasti.

Kolmanneksi tavoitteeksi tulisi nostaa uudet, teollisen mittakaavan käyttökohteet puulle.

Sahauksen sivuvirtoina syntyy haketta, purua ja kuorta. Erityisesti purun osalta olisi mahdollista kehittää uusia käyttökohteita, joista liikennepolttoaineissa ja biohiilessä on eniten kaupallista potentiaalia.

Biotalousstrategiassa tulisi sitoutua sääntelyn päivittämiseen siten, että biopolttoaineita kannattaisi valmistaa nimenomaan sahanpurusta. Nykyinen sääntelykehikko ei tällä hetkellä tätä asiaa täysin tue.

Myös EU:n nykyiset investointituet ovat riittämättömiä. Saatavat investointituet eivät pienennä merkittävästi investointiriskiä eli niiden osuus kokonaisinvestoinnista jää liian pieneksi. Pienien ja keskisuurten hankekehittäjien näkökulmasta myös hakemusprosessi ja -raportointi on raskas. Investointitukien myöntöperusteita ja malleja olisi siten syytä kehittää.

Neljäntenä nostona olisi liiallisen sääntelyn karsiminen. Esimerkiksi sahateollisuudessa edelleen epäselvyyden keskellä oleva metsäkatoasetus ja kiristynyt uusiutuvan energian direktiivi sopisivat hyvin sääntelyn keventämisen piiriin.

Kyseiset esimerkit nostavat kustannuksia, heikentävät kilpailukykyä ja niiden vaikutus ylevien tavoitteiden puolesta on marginaalinen.

Viidentenä kokonaisuutena olisi arviointiprosessin käynnistäminen siitä, tulisiko puu lisätä kriittiseksi raaka-aineeksi. EU on tehnyt listan kriittisistä raaka-aineista, jotka ovat taloudellisesti tärkeitä EU:n teollisuudelle ja joiden saatavuuteen liittyy merkittäviä riskejä. Tällä hetkellä lista koostuu pääosin metalleista ja mineraaleista, joita tarvitaan esimerkiksi akkuteollisuuden käyttöön.

Kriittisten raaka-aineiden kriteereitä voisi täydentää huolto- ja omavaraisuuden osalta, jolloin puulle avautuisi mahdollisuus päästä mukaan. Puu ja metsät ylipäätään ovat tärkeitä esimerkiksi omavaraisen, uusiutuvan energiatuotannon kannalta. Lisäksi pitkäjänteisen kehitystyön tuloksena puusta voidaan luoda yhä enemmän fossiiliraaka-ainepohjaisia tuotteita korvaavia materiaaleja.

2000-luvun alussa Eurooppaa luonnehdittiin taloudelliseksi jättiläiseksi, jolla ei ole poliittisesti valtaa. Ensimmäisen neljännesvuosisadan jälkeen olemme tilanteessa, jossa USA ja Kiina ovat ajaneet taloudellisesti ohitsemme. Samanaikaisesti poliittisesti olemme keskittyneet liikaa sääntelyyn.

Seuraavan neljännesvuosisadan yksi suurista EU:n tehtävistä tulisi olla paluu taloudelliseksi jättiläiseksi. Euroopan pitää löytää itsensä uudelleen, panostaa aiempaa voimakkaammin talouteen ja kilpailukykyyn.

Uusi biotalousstrategia antaa tälle kunnianpalautukselle yhden mahdollisuuden, kunhan se laaditaan huolella ja toimeenpannaan tarmokkaasti.

Tino Aalto

toimitusjohtaja

Sahateollisuus ry