
Voiko metsää järkevästi omistaa, jos ei ole omaa traktoria tai mönkijää ja kalustoa, jolla voi korjata tuulen kaatamat rungot ja muuta puutavaraa tarvittaessa pois? Vielä viime vuosituhannella moni olisi vastannut kysymykseen: ei. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja tässä asiassa luultavasti myönteiseen suuntaan.
Tuoreet ja sukupolvenvaihdosta vasta pohdiskelevat metsänomistajat joutuvat miettimään, riittävätkö omat kyvyt, aika ja koneet metsätilan välttämättömiin hoitotoimiin. Mitä ainakin on pakko hankkia? Mitä ei voi jättää tekemättä?
Ääritapauksessa kaiken palvelun voi nykyään ostaa. Se tulee kuitenkin kalliiksi, jos metsänomistuksella tavoittelee taloudellista tuottoa. Toisaalta myös koneet ovat kalliita, ja jos niiden käyttö jää epäsäännölliseksi ja vähäiseksi, se vasta kalliiksi tuleekin.
Moni isonkin tilan omistaja pyörittää toimintaa nykyään henkilöauto-raivaussaha-pottiputki-linjalla. Yksinkertaiset, mutta työläät ja metsänhoidon kannalta välttämättömät työt kannattaa tehdä itse, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Raskaampaa kalustoakin väistämättä välillä tarvitaan, mutta useimmilla seuduilla alan yrittäjiä on hyvin saatavilla. Heiltä voi tilata yksittäiset puunajot, hakkuut, maanmuokkaukset ja muut konevoimaa vaativat urakat.
Metsänomistaja voi ylpeänä esitellä palstaansa, vaikka kaatuneita puita lojuisi siellä täällä.
Metsänomistaja pääsee nykyään halutessaan hieman helpommalla myös metsän siivouksessa – jokaista tuulenkaatoa ei nykyohjeiden mukaan tarvitse olla hakemassa metsästä. Ennen ajateltiin, että kaatuneet puut on parasta hakea aina pois. Näin taudit ja tuholaiset eivät pääsisi valloilleen, ja toisaalta puut on mielellään haettu polttopuuksi. Esimerkillisen metsänomistajan tiluksilla ei kaatuneita puita pötköttänyt.
Nykyinen evästys on, että metsään pitäisi jättää yhä enemmän puuta lahoamaan, sillä lahopuu parantaa merkittävästi metsälajiston monimuotoisuutta. Lahopuun määrä on suorastaan kriteerinä metsän luontoarvoja määriteltäessä. Moderni metsänomistaja voi siis ylpeänä esitellä palstaansa, vaikka kaatuneita puita lojuisi siellä täällä mätänemässä. Toki isommat määrät kaatunutta havupuuta pitää metsätuholain perusteella edelleen korjata metsästä pois; niitä ei saa jättää lahoamaan edes monimuotoisuuden perusteella.
Metsätaloudella on karski maine raavaiden puunkaatajien ja isojen koneiden pelikenttänä. Tilanpidon voi myös ottaa rennommin. Kunhan istutukset, varhaisperkaukset ja taimikonhoidot tekee säntillisesti ajallaan, muissa kasvuvaiheissa työn ajoitus ei ole niin vuoden päälle. Antaa metsän kasvaa. Linnut, hyönteiset, käävät ja jäkälät kiittävät lahopuutarjoilusta. Kun metsiä eivät hoida pelkästään ammattilaiset, vaan tuhannet eri tavoin ajattelevat metsänomistajat, luonnon monimuotoisuus toteutuu taatusti.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.