Kuusi vai mänty, kumpi saa lähteä? Toimittaja Pasi Jaakkonen kysyi neuvoa metsäpalveluyrittäjä Kimmo Kinnuselta. Kuva: Keijo Penttinen
Näin keihäsmestari Kimmo Kinnunen raivaa metsää: ”En sitten pidä paljon taukoja”
”Teen työtä vieraan metsässä kuin ne olisivat omiani”, metsäpalveluyrittäjä Kimmo Kinnunen sanoo.TilaajalleLaukaa
Metsänhoitotöistä raivaaminen on Kimmo Kinnusen suosikki. Sitä keihäänheiton maailmanmestari tekee entisen ammattiurheilijan otteella. Kuva: Keijo Penttinen”En sitten pidä raivatessa paljon taukoja, ne sotkevat työn rytmin”, metsuri Kimmo Kinnunen puhelee ja vaihtaa metsurin varustusta päälle pakettiauton takana.
Tarkoitus on mennä raivaamaan viisi vuotta sitten perustettua taimikkoa. Sää on siihen otollinen: maassa kevyttä kuuraa, aurinko paistaa ja havupuiden taimet erottuvat lehtensä karistaneiden koivujen ja pihlajien seasta.
Kinnusella on takana jo yksi aamupäivän työrupeama hänen toisessa leipälajissaan valmennuksessa. Kinnunen on saapunut suoraan valmennustehtävistä synnyinkaupungistaan Äänekoskelta, jossa hän käy valmentamassa Äänekosken lukion oppilaita neljä kertaa viikossa.
Treenivaatteisiin sonnustautunut keihäänheiton vuoden 1991 maailmanmestari ja 1990-luvun menestyneimpiin lukeutuva suomalainen yleisurheilija muuntuu pikkuhiljaa metsänhoidon ammattilaiseksi.
Nilkkoihin ja polvitaipeisiin tulee kiristyssiteet. Keihäänheitto on huipputasolla armoton laji, joka jättää kroppaan jälkensä. Olkapää vieläkin hellänä, kun penkkipunnerruksessa äskettäin vähän ”rapsahti”.
”Kyllä tällä jo töitä tekee”, hän sanoo ja pyörittelee olkavartta.
Raivaussahan rispaantuneista valjaista huomaa, että niitä on oikeasti ulkoilutettu metsässä eikä vain kuvauksissa.
”Pitäisi varmaan jossain vaiheessa ostaa uudet.”
Valjaiden kunto hymyilyttää hieman heittäjää itseäänkin. Ja juomapullon, jonka sisäpuolelle on sedimentoitunut mielenkiintoinen kerros ties mitä mineraalia tai hivenainetta.
”Vaimo sanoo, että osta uusi tai ainakin pese, mutta en ole vielä joutanut.”
Perinnetavaraa kulkee matkassa muutakin, kuten pakettiauton perässä lepäävä edesmenneen isän olympiamitalistin ja keihään ME-miehen Jorma Kinnusen vanha metsästysreppu, jossa on tarvittavat työkalut.
Se on kestänyt valjaita ja juomapulloa paremmin ajan hammasta, mutta molemmat Kinnusen miehet kantoivat samoja keihäänheittäjän uran muistoja kropassaan.
Kinnunen on laskujensa mukaan ollut 11 kertaa olen ollut leikkauspöydällä.
”Päätä ei ole vielä leikattu, se on kieltämättä minun kohdalla jo myöhäistä”, hän veistelee.
Metsässä liikkumiseen Kinnunen on alkanut kiinnittää loukkaantumisten välttämiseksi yhä enemmän huomiota.
”Ikävimpiä ovat mätästyksessä syntyneet liian syvät kuopat, joihin heinikossa astuu kuin tyhjään. Jotenkin se maa pitää tietysti kääntää, toivottavasti keksitään parempia menetelmiä, että metsäpohjat olisivat hieman tasaisempia työskennellä”.
Arvokkaasti patinoitunut juomapullo seuraa Kinnusta työmaille, vaikka vaimo on vaatinut sen vaihtamista uudempaan hygieniasyistä. Kuva: Keijo PenttinenSyksy on ollut Metsä Groupin sopimusmetsurina toimivalle Kinnuselle kiireinen. Kinnunen toimii Pihtiputaalla naisten lentopallojoukkueen fysiikkavalmentajana, joka lisäksi hän on Siilinjärvellä asuvan paraheittäjä Marjaana Heikkisen henkilökohtainen valmentaja.
Niiden lisäksi Kinnunen käy neljä kertaa viikossa valmentamassa entisen kotikaupunkinsa Äänekosken lukion urheiluakatemialaisia. Kun päälle lasketaan metsäajot, kilometrejä kertyy vuodessa liki 75 000 eli kolmen keskivertoautoilijan ajot.
Edellisen viikolla kapealla metsätiellä mutkassa Kinnusen kaistalla eteen tuli nuori mies ja autot ottivat kevyesti pusua. Onneksi kotimatkalla kasaan meni vain muovia.
Kinnunen asuu nykyisin Jyväskylässä. Neljästä lapsesta Jirko, Jami ja Jasmi ovat jo lentäneet pesästä. Lapsista kotona asuu toispuoleisen CP-vamman kanssa elävä tytär, joka kanssa vietetty aika on Kinnuselle tärkeintä.
Muutto Äänekoskelta Jyväskylään tapahtui Juuli-tyttären ja Sari-vaimon ehdoilla.
Lapsista Jami on pitänyt Kinnusen suvun keihäsperinteitä yllä. Hyvässä kehityksessä olleen heittäjän uraa varjostivat lukuisat loukkaantumiset.
”Pojan käsi on leikattu kolme kertaa. Ikävä katsoa, kun mahdollisuuksia olisi mutta ei pysty heittämään.”
”Kyllä tähän hyvä taimikko tulee, pahempiakin on nähty.”
Saavumme viisi vuotta sitten perustetun taimikon laitaan, jossa koivut ja pihlajat mittelevät havupuiden taimien kanssa. Metsänomistaja pyytää Kinnuselta arviota, ollaanko raivauksessa jo pahasti myöhässä. Kinnunen silmäilee maastoa ennen tuomionsa antoa.
”Kyllä tähän hyvä taimikko tulee, pahempiakin on nähty.”
Raivuu etenee kivikkoista rinnettä ylämäkeen. Metsänomistaja lähtee rinnalta mutta jää nopeasti jälkeen.
Hakematta tulee mieleen, että Kinnusen tavassa tehdä raivuuta näkyy huippu-urheilijan harjoitteluun liittyvää tinkimättömyyttä ja keskittymistä. Kun tehdään, niin tehdään kunnolla ja sitten levätään.
”Ei siitä tule paskaakaan, jos velttoilee. Viisi tuntia tehhään maksimissa, ja se myskätään tosissaan. Etukäteissuunnitteluun voi mennä parikin tuntia palstalla.”
Kinnunen tapaa uudelle työmaalle tultaessa kiertää alueen läpi ja tarvittaessa merkitä rajat sekä säästettävät erikoiskohteet nauhalla.
”Ne on paras ensin käydä katsomassa, niin työ ei keskeydy.”
Metsä Groupin Plus monimuotoisuutta turvaavassa vapaaehtoisessa ohjelmassa metsään esimerkiksi jätetään riistatiheikköjä, säästetään harvinaisia lehtipuulajeja, biotyyppimerkin kohdalla kannattaa lukea ohjeet hyvin tarkkaan, mitä pitää käytännössä tehdä. Metsien monimuotoisuus on Kinnusen sanoin ”must-juttu”.
Vaikka metsänraivaukseen on tullut monimuotoisuustavoitteiden vuoksi entistä enemmän huomioitavaa, on työ säilyttänyt ne piirteet, minkä vuoksi Kinnunen sen aikanaan valitsi.
”Tähän työhön kuuluva henkinen vapaus kiehtoo yhä. Se, että saa suunnitella itse työpäivänsä.”
Kinnunen kuuntelee mielellään metsänomistajan näkemyksiä. Se on hänen työfilosofiansa kulmakivi.
”Teen tätä työtä vieraan metsässä niin kuin ne olisivat omiani.”
”Ei siitä tule paskaakaan, jos velttoilee. Viisi tuntia tehhään maksimissa, ja se myskätään tosissaan.”
Kaksi raivaussahaa on jo laulanut taimikossa kotvasen. Metsänomistaja pitäisi jo taukoa. Viittelöimällä etusektorissa sahaava Kinnunen lopulta pysähtyy.
Edessä kasvaa kaksi taimea vieri vieressä. Istutettu kuusi ja hyvin kasvuunsa lähtenyt luonnon mänty, joka ehtinyt kuusta hieman pidemmäksi. Vastaavia pareja kasvaa taimikolla tiuhassa.
Nyt on paikka kysyä ammattilaisen näkemystä. Valinta vetää hieman mietteliääksi–kuten metsänomistajankin.
”Ensin mietin, että jätetään kuusi. Sitten päädyin mäntyyn, mutta tässä vaiheessa taidankin jättää molemmat. Toisen ehtii ottaa pois taimikonharvennuksessa.”
Lähietäisyydellä kasvat koivut sen sijaan saavat tuomion. Samalla tavalla matalaksi menee vatukko ja tiheinä tuppaina taimien ympärillä reheville paikolle noussut heinä.
Loppusyksyn lyhyt päivä on saavuttanut huippuhetkensä ja on aika arvioida työn jälkeä.
”Siitä se lähtee, kasvu on ollut hyvää. Ei mene kuin seitsemän kahdeksan vuotta, kun saat jo aloittaa tässä taimikonharvennuksen.”
Ihmiselle se on pitkä aika, mutta metsänkierrossa silmänräpäys.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
