Metsurin työn vapautta ja metsän tuoksua ei voita mikään, Kimmo Kinnunen ajattelee. Kuva: Hanne Manelius
Kun metsuri Kimmo Kinnunen tarttuu raivaussahaan, siinä ei taukoja harrasteta – ”Täällä ei seistä kuin Tielaitoksen työmaalla rukkaset ojossa”
Kimmo Kinnunen tunnetaan ennen kaikkea keihäsmiehenä, mutta yhtä vahvasti hän on koko ajan ollut metsämies. Tämän vuoden raivaustavoitteekseen hän asetti 600 tuntia. Se täyttyy helposti.Tilaajalle
Kimmo Kinnunen aikoo jatkaa metsurina eläkeikään asti. ”Yhdeksän vuotta maaliin. Ei mitään hätää.” Kuva: Hanne ManeliusKeskipäivän aurinko paahtaa metsäautotietä ja sen vieressä avautuvaa männyntaimikkoa. Elohopea nousee vielä näin syyskuussakin hellelukemiin.
Kauempaa taimikosta kantautuva raivaussahan ääni paljastaa jonkun olevan töissä, ja mäenharjanteen jälkeen raivaaja jo erottuu. Tervehdykseen noussut käsi kertoo, että tulijat on havaittu. Sen jälkeen sahaus jatkuu keskeytyksettä.
Varttia myöhemmin raivaaja sammuttaa sahan, nostaa kypärän päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Kimmo Kinnusen tämän päivän urakka on pulkassa.
Kimmo Kinnunen
Ikä? 56
Kotipaikka? Jyväskylä
Perhe? Puoliso Sari, lapset Jami, Juuli, Jirko ja Jasmi
Työ? Metsuri ja keihäsvalmentaja
Harrastukset? Luonnossa oleminen, lintujen bongaus, urheiluhistoria
Parasta metsässä? Vapaus ja metsän tuoksu
Mitä emme sinusta tienneet? Olen ainoa suomalaisurheilija, jolla on jonkin lajin ikäkausiennätys ja joka on voittanut lajin olympiakultaa tai maailmanmestaruuden
Metsäkouluun Viitasaarelle
Keihäänheittäjä Kimmo Kinnunen teki 1990-luvulla merkittävän kansainvälisen kilpauran.
Jo vuonna 1984 hän oli heittänyt 16-vuotiaiden maailmanennätyksen, 82,36 metriä.
Kinnusen uran huippuhetki koitti Tokion MM-kisojen loppukilpailussa vuonna 1991, jolloin hän kiskaisi avausheitollaan ennätyksensä 90,82 metriä ja vei maailmanmestaruuden. Samana vuonna hänet valittiin Vuoden urheilijaksi.
Seuraavana vuonna Kinnunen oli Barcelonan olympialaisissa neljäs, ja Stuttgartin MM-kisoissa vuonna 1993 hän heitti hopeaa.
Edelleen hänet muistetaan keihäsmiehenä, mutta yhtä vahvasti Kimmo Kinnunen on koko ajan ollut metsämies.
”Sanoin 16-vuotiaana äidille, etten lähde lukioon vaan Viitasaarelle metsäkouluun”, Kinnunen muistelee.
Päätös ei syntynyt palavasta kiinnostuksesta metsäalaa kohtaan vaan käytännön syistä. Metsäkoulu kesti kaksi vuotta, kun lukio olisi vienyt kolme. Teini-ikäinen lahjakkuus arvioi, että metsäopintojen myötä hänelle jäisi enemmän aikaa urheiluun.
”Urheilu oli minulle tärkeää, enkä ole koskaan ollut lukijatyyppi.”
Kaatuilevat Mummot
Viitasaaren metsäkoulun jälkeen Kinnunen jatkoi opintojaan Saarijärvellä, valmistui vuonna 1991 metsäteknikoksi ja työskenteli sen jälkeen 18 vuoden ajan Metsä Groupin palveluksessa. Työsuhde päättyi vuonna 2009, kun Kinnunen siirtyi Suomen Urheiluliittoon keihäänheiton lajivalmentajaksi.
Seurasi muutama metsätön vuosi, kunnes vuonna 2013 Kinnunen alkoi ”sahailla pikkuhiljaa” aina syksyisin. Vuodesta 2020 lähtien hän on tehnyt säännöllisesti raivaustöitä Coach Kimmo -yrityksensä kautta.
”Minulla on sopimus Metsä Groupin kanssa. Teen heille raivauksia ja hiukan myös istutuksia.”
Usein työmailla mukana on Jukka Peltola, Kinnusen metsäkoulukaveri Viitasaaren ajoilta. Kaksikon sanailu muistuttaa huulenheittoa, jota Kinnunen ja hänen kilpakumppaninsa Seppo Räty harrastivat takavuosina.
”Minä olen Mummo 1 ja Jukka on Mummo 2”, Kinnunen paljastaa.
Lempinimet juontavat työmailla sattuneisiin kaatumisiin. Kinnunen kertoo olevansa Mummo 1, koska hän kaatuilee enemmän.
Jukka Peltolaan (oik.) Kimmo Kinnunen tutustui Viitasaaren metsäkoulussa 40 vuotta sitten. Nykyään he tekevät raivauksia yhdessä. Kuva: Hanne ManeliusSopivasti valmennettavia
Raivaussahatöiden lisäksi Kinnusta työllistävät valmennukset. Hän vetää harjoituksia Pihtiputaan lukiossa ja toimii Äänekosken lukion urheiluakatemian yleisvalmentajana ja keihäänheiton asiantuntijana.
Hänellä on myös omia valmennettavia: oma poika Jami Kinnunen, Kajaanin Kipinän Suvi Kemppainen sekä Suolahden Urhon 16-vuotias Aleksi Kinnunen, joka ei ole valmentajalleen sukua.
Jami Kinnunen on keihäänheittäjä kolmannessa polvessa. Myös isä–poika-valmennussuhde näyttää periytyvän, sillä yksi Kimmo Kinnusen oman aktiiviuran valmentajista oli hänen isänsä, keihäslegenda Jorma Kinnunen.
Valmennettavien nykyinen määrä on kuulemma sopiva. ”Välillä tulee kyselyjä, mutta tässä vaiheessa en ota lisää.”
Vuosina 2018–19 Kimmo Kinnunen toimi Kiinan keihäsmaajoukkueen päävalmentajana, ja loppuvuodesta 2023 häntä pyydettiin naisten keihäänheiton olympiavoittajan Liu Shiyingin henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Neuvottelut kariutuivat osin kustannuksiin, osin siksi, että Kinnusen olisi pitänyt matkustaa pitkäksi aikaa Kiinaan.
Myös Intia houkutteli Kinnusta vuonna 2021.
”Tarjous oli minulla sähköpostissa, kun selvisi, että harjoitukset olisi pitänyt vetää tilassa, jonka keskilämpötila on 45 astetta. Ei herrajumala. Eikä se muutenkaan olisi ollut kovin hyvä sopimus.”
Saha soi täysillä
Raivauksia Kinnunen kertoo tekevänsä toukokuusta lumien tuloon asti. Viime vuonna raivaustunteja kertyi 500, ja koska kaiken tekemisen on oltava nousujohteista, tälle kaudelle asetettiin tavoitteeksi 600.
”Se täyttyy helposti, ei mitään hätää. Ollaan Peltolan kanssa sahattu niin hyvin.”
Päivässä tunteja kertyy neljästä viiteen, ja kaksikko tekee ne sellaisella intensiteetillä, että eväät syödään usein vasta päivän päätteeksi.
”Täällä ei seistä kuin Tielaitoksen työmaalla rukkaset ojossa. Me sahataan täysillä taikka ei ollenkaan.”
Työmaat sijaitsevat pääosin Äänekosken eteläpuolella, eivätkä ne ole loppumassa. Autoillessaan Kinnunen kertoo bongailevansa taimikoita sillä silmällä, että tuonnekin pitäisi mennä raivaamaan.
”Tätä hommaa kyllä riittää. Hyvät ihmiset, hoitakaa metsiänne!”
Omaa metsää Kinnusella ei ole. Työmaissa on puuhapalstaa riittävästi, ja työmaat hän pyrkii hoitamaan kuin ne olisivat omia.
”Raivatessa jätän taimikon aavistuksen tiukaksi, mutta sille on aina peruste, esimerkiksi täällä hirvituhoriski. Ja jääpähän sitten ensiharvennukseen valikoimaa.”
Seuraavat Kimmo Kinnusen heittämät keihäänheiton ikäkausiennätykset ovat edelleen voimassa: pojat 9 vuotta, tulos 44,90 metriä, pojat 10 vuotta, tulos 49,84 metriä, pojat 11 vuotta, tulos 57,64 metriä. Kuva: Hanne ManeliusTeeriä ja ampiaisia
Kimmo Kinnusen mukaan metsurin työssä parasta on vapaus. Työt saa tehdä milloin haluaa ja missä tahdissa haluaa.
”Välillä Metsä Groupilta ehdottavat, että hakisin jotakin heillä avoinna olevaa paikkaa, mutta olen sanonut ei.”
Luonnossa kokee elämyksiä, joita tietokoneen ääressä ei tulisi eteen. Esimerkiksi tänä aamuna, kun Kinnunen ja Peltola saapuivat palstalle, metsänlaidasta lähti 30 teertä. Pari päivää aiemmin Kinnunen näki Äänekosken Pankkisillan yllä merikotkan.
Kaikki luontoelämykset eivät ole olleet yhtä miellyttäviä.
”Me ollaan tänä vuonna osuttu Peltolan kanssa 26 ampiaispesään. Viimeksi saatiin sarjatuli perseeseen, seitsemän pistosta per ukko.”
Sahat lensivät tantereeseen ja miehet ottivat spurtin kohti autoa. Tavallaan on sääli, ettei kummallakaan ollut ajanottokelloa.
Uusi koti Jyväskylässä
Kuluvana syksynä Kinnusta on pitänyt kiireisenä metsätöiden ja valmennusten ohella muutto Äänekoskelta Jyväskylään.
Muuttoa oli puoliso Sarin kanssa suunniteltu pitkään, mutta ajankohtaiseksi se tuli Jamin, Jirkon ja Jasmin muutettua kotoa. Kinnusten toiseksi vanhimmalla tyttärellä Juulilla on toispuoleinen cp-vamma, ja siksi hän asuu yhä kotona osan viikkoa.
Haastattelun aikaan Kinnuset olivat asuneet viisi päivää rivitaloasunnossaan Lohikoskella. Sarin ja Juulin tavarat olivat jo paikoillaan, Kimmon vielä hakivat sijojaan.
”Pitäisi löytää raivaussahan bensakanistereille joku paikka. Nyt ne ovat autotallissa, mutta haju kulkeutuu sieltä asuntoon.”
Kinnunen oikoo irvistäen jalkojaan. Hän täytti keväällä 56 vuotta, ja vuodet alkavat tuntua kehossa.
”Polvet rasittuvat nykyään pienestäkin. Onneksi uudessa kodissa on kolme kerrosta, niin tulee treeniä.”
Kantarelleja ja mustatorvisieniä on löytynyt tänä syksynä ennätyksellisen paljon. Kuva: Hanne ManeliusSatoja litroja kantarelleja
Mutta nyt riittää jutustelu, on sienten keruun vuoro.
Kimmo Kinnunen vaihtaa jalkaansa sienestyskenkien virkaa toimittavat crocsit ja suuntaa autonnokan kohti yhtä 60:stä salaisesta sienipaikastaan.
”Eilen me kerättiin Peltolan kanssa täältä kolmessa vartissa viisi ämpärillistä kantarelleja. Tänään tavoitteena on kerätä puolessa tunnissa kaksi ämpärillistä.”
Nuori männikkö ei vaikuta kantarelleille otolliselta maastolta, mutta Kinnunen kävelee vanhaa ajouranpohjaa pitkin syvemmälle metsään.
Harjanteen jälkeen maasto rehevöityy, ja kohta sammalen ja heinän seasta kurkistaa ensimmäinen kantarelli, sitten toinen. Kun tarkemmin katsoo, metsänpohja on sienistä keltaisena.
”Tänä syksynä olen kerännyt 240 litraa sieniä. Ennätykseni on 258 litraa.”
Koska ennätykset on tehty rikottaviksi, tähtäimessä on vielä isompi saalis.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
