Pitäisikö rajalle tehdä katselupaikka?

”Kirjoitatte kylttiin venäjäksi: lohikeittoa, ja asiakkaita riittää.”

Suunnilleen näin tienvarressa sijaitsevaa ravintolaa neuvottiin vielä joitakin vuosia sitten itärajalla. Nyt kylttiin kannattaisi ehkä piirtää nuoli ja kirjoittaa ”Itäraja”, jotta matkailija pysähtyisi.

Rajan mahdollisuuksista tuli yhdessä yössä uhka, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan runsaat kolme vuotta sitten. Hetkessä menivät roskiin alueen monen yrityksen, kunnan ja maakuntienkin strategiat.

Itäraja alkoi epäilyttää niin sijoittajia kuin matkailijoitakin. Asuinkuntani Parikkala nousi uutisiin usein, kun rajaa ylitettiin luvatta suuntaan tai toiseen. Osa haki turvapaikkaa, osa jännittävää selfietä.

Viime viikkoina on vihdoin kuultu isoista investointipäätöksistä Lappeenrannan seudulle. Se osoittaa, että vaikka synkkä pilvi rajaseudun yllä ei ole kokonaan poissa, moni muukin tekijä vaikuttaa.

Määrätietoinen työ, jolla luodaan edellytyksiä liiketoiminnalle, palkitaan.

Muualla Suomessa meiltä rajakunnissa asuvilta kysellään edelleen tiuhaan, pelottaako. Kysymys hämmentää, koska ajattelen Suomen olevan nykyisessä tilanteessa kokonaisena.

Tuskin ongelmat rajautuisivat yksin itään, jos Venäjä päättäisi Suomeen hyökätä. Yksi syy kysymyksiin lienee se, että raja on monelle kovin vieras.

Minuakin se aikanaan kiinnosti, kun Satakunnassa kasvaneena ensimmäisen kerran liikuin itärajan kunnissa. Kävimme ystävien kanssa rajanylityspaikan lähistöllä tähystämässä itään. Otimme valokuvankin. Siinä näkyi tietysti vain metsää, sekin varmasti Suomen puolella.

Muisto auttaa ymmärtämään, miksi Suomen kartassa Joukionsalmen kohdalla erottuvan syvennyksen kohdalla Kuutostien varrella pysähtyy kesällä auto jos toinenkin. Rautatiesillan alta näkyvät rajamerkit järvessä.

Ehkä tarkkaan vartioidun rajan näkeminen tekee sen hieman vähemmän pelottavaksi? Järvi jatkuu samanlaisena merkin kummallakin puolen.

Eteläkarjalainen valokuvaaja kertoi ehdottaneensa Rajavartiolaitokselle virallisen itärajan katselupaikan perustamista. Idea on hyvä.

Harkiten valittu paikka tarjoaisi mahdollisuuden ottaa selfien ilman vaaraa rajarikoksesta, ja antaisi viranomaisille loistavat puitteet jakaa rajaan liittyvää tietoa.

Toistaiseksi virallista rajan katselupaikkaa ei ole, mutta itärajalla on liuta kuntia ja matkailukohteita, joissa vierailemalla voi turvallisesti tutustua rajaseutuun ja ihailla samalla kaunista karjalaista luontoa.

Uskon, että moni paikallinen myös kertoo mietteitään ihan mielellään, jos vieras ryhtyy juttusille. Ja jos rajalle ei fyysisesti ehdi, pääsee tunnelmaa aistimaan parhaillaan elokuvateattereissa pyörivän Rajalla-dokumentin kautta.

Se tuo esille sen, miten paikallisten arki rajalla muuttui. Mutta myös sen, miten se on monin tavoin ennallaan.