Lukijalta: Vertailukelpoinen tieto luonnon tilasta on todellakin tarpeen, mutta metsien monitorointi ei sitä tuota

Europarlamentaarikko Maria Ohisalo puolusti valmisteilla olevaa metsien monitorointiasetusta ja peräänkuulutti avoimen, luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon tärkeyttä (MT 8.11.).

Metsien monitorointi ei tuota tällaista tietoa, ja siksi esitys on syytä hylätä.

Luontoarvojen suojeleminen edellyttää tarkkaa tilannekuvaa koko EU:n alueelta. On järjetöntä luoda seurantajärjestelmä, joka keskittyy vain yhteen maankäyttömuotoon ja sivuuttaa suuren osan unionista – monessa maassa yli puolet pinta-alasta ja kaikki kaupunkialueet.

Metsien monitorointihankkeen pääasiallinen motiivi ei olekaan vilpitön huoli ympäristön tilasta, vaan kätkettynä tavoitteena on siirtää vastuuta luontokadosta EU:n metsäisille reuna-alueille. Brysselissä tiedetään hyvin, että luontokadon syitä löydetään metsistä, kun niitä etsitään vain metsistä.

Ehdotus metsien monitoroinnista noudattaa johdonmukaisesti EU:n linjaa, jossa vastuuta ympäristöongelmista vieritetään harvaan asutulle maaseudulle ja metropolien aiheuttamia ongelmia katsotaan läpi sormien.

EU:ssa on työn alla myös maaperän monitoroinnin valmistelu. Siinäkin esitetään maa- ja metsätalousalueiden maaperän tutkimista paljon tiukemmalla seulalla kuin kaupunkialueiden. Toisin kuin kaupungeissa, maaseudulle ollaan asettamassa myös raja-arvoja, joiden ylittämisestä seuraa ennallistamisvelvoitteita.

Todellinen pohjanoteeraus EU:n ympäristösäätelyssä on metsäkatoasetus, joka rajoittaa toimintaa EU:n metsäisimmässä kolkassa, mutta ei millään tavalla edistä luonnon tilaa pahiten metsäkadosta kärsineessä Keski-Euroopassa. Myös paljon puhuttu ennallistaminen tullaan jättämään maaseudun ihmisten vastuulle.

Ohisalon mukaan metsien monitorointiasetus on joutunut maa- ja metsätalouden lobbareiden hampaisiin. EU:n avoimesti urbaaneja alueita suosiva säädösvyörytys osoittaa vastaansanomattomasti voimakkaamman lobbauksen tulevan ihan toisesta suunnasta.

Ympäristön suojelu- ja ennallistamisvaatimuksia ei voida kohdistaa EU-kansalaisille oikeudenmukaisesti ilman objektiivisesti kerättyä tietoa luonnon tilasta. Siksi monitoroinnin tulee kattaa kaikki maankäyttömuodot.

Luontoarvoiltaan hyvin säilyneiden tai heikentyneiden metsien lisäksi kansalaisille ja päättäjille on samoja kriteerejä käyttäen tehtävä näkyväksi myös rakennetussa ympäristössä alkuperäiselle luonnolle tehty tuho. Tällainen monitorointi tuottaisi Ohisalon kaipaamaa vertailukelpoista luontotietoa.

Tommi Peltovuori

Loppi