• Katsastusmies kysyi: ”Tälläkö sitä sitten ajetaan?”

    Pompannappi oli vaatimattoman kokonsa, suorituskykynsä ja omanlaisen tekniikkansa takia aikanaan väheksytty ja pilkattu automalli.
    Pikku-Fiat taipuu osaavan käsissä vaikka huonekaluksi. Kuva Habitare-messuilta 2012.
    Pikku-Fiat taipuu osaavan käsissä vaikka huonekaluksi. Kuva Habitare-messuilta 2012. Kuva: Kimmo Haimi
    Mielipide|Koneet ja kulkuneuvot
    11.11.202515:13
    Kolumni
    Harri Kallio-Kurssi

    Maaseudulla kasvaneelle oma kulkuneuvo on useimmiten välttämättömyys. Lapsuudenkodissani se oli aikoinaan isäni karjantarkkailijan työssään käyttämä mopedi ja myöhemmin piskuinen Fiat 600.

    Pikkupojan silmäni tapittivat takapenkiltä muutamaa kojetaulusta törröttävää valopistettä kuin kuuta nousevaa. Niistä toinen ilmaisi valojen olevan päällä, jos muistan oikein.

    Keväällä 1955 Geneven autonäyttelyssä esitelty malli oli takamoottorinen neljän hengen auto. Vähän yli kolme metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä malli sai kansan suussa pian lempinimen ”pompannappi” pyöreän muotonsa perusteella.

    ”Jaahas, tälläkö sitä sitten ajetaan?”

    Myöhemmin tein inssiajoni vastaavalla automallilla. Aavistin, että jotain hankalaa voisi olla tiedossa, kun insinööri sanoi pompannappia lähestyessään:

    ”Jaahas, tälläkö sitä sitten ajetaan?”

    Alavuden keskustan tasa-arvoinen risteys oli harjoittelusta huolimatta painajaismainen nuorukaiselle, jonka kotipitäjässä moisesta ei ollut tietoakaan.

    Varsinkin, jos vasemmalle käännyttäessä oikealta ja edestä sattuisi juuri väärällä hetkellä lähestymään autoja. Risteysajo meni kuitenkin aivan putkeen, eikä inssin punakynä viuhunut.

    Mäkilähdön piti olla helppo nakki, luulin. Pysäytin Fiatin loivaan mäkeen sivutiellä ja vedin käsijarrun pohjaan. Kun lähdin liikkeelle käsijarrua ja kytkintä kaasun kanssa sopivasti pelaten, inssi sanoikin: ”Seis”.

    ”Tee mäkilähtö ilman käsijarrua, kytkimen avulla”, kuului ohje.

    En ollut saanut opetuslupa-aikanani oppia mäkilähtöön pelkän kytkimen avulla, vaan vain käsijarrua apuna käyttäen.

    Vetosin pikku paniikissa saamaani puutteellisen opetukseeni. Inssi oli varautunut taitamattomuuteeni ja alkoi neuvoa.

    ”No, ei se mitään. Tee näin: pidä auto paikoillaan kytkimen avulla. Kuulet sen siitä, kun moottorin kierrokset putoavat aavistuksen verran tyhjäkäynnillä. Älä paina kaasua vielä.”

    ”Sitten nostat hitaasti kytkimen ylös ja lisäät samalla kaasua.”

    Onneksi kuullun ymmärtämisessäni ei ollut suurempaa vikaa. Tein työtä käskettyä, ja kas vain, Fiat totteli jalkojani kuin hyvin koulutettu hevonen.

    Auto lähti kuin lähtikin ylämäkeen ilman kakistelua, ja voin vannoa, että tuon paljon ajetun autoyksilön yli 10-vuotias kytkin oli kaikkea muuta kuin kevyt saatikka tarkka käyttää.

    Olin pakahtua onnistumisen tunteesta, kun inssi totesi lakonisesti katsastustoimiston pihassa ajokokeen tulleen hyväksytyksi.

    Jälkeenpäin tapausta mietittyäni tulin siihen tulokseen, että osasyy suorituksen hyväksymiselle oli inssin halu välttää uusinta.

    Pompannappi oli vaatimattoman kokonsa, suorituskykynsä ja omanlaisen tekniikkansa takia väheksytty ja pilkattu automalli.

    Yhdysvalloissa italialaismerkille on keksitty alkukirjaimiensa pohjalta englanninkielinen sutkautus: Fix It Again, Tony (Korjaa se uudestaan, Tony).

    Malliin ihastuneet eivät kuitenkaan ole pikkuistaan unohtaneet. Kesäkuussa avattiin Pompannappi 70 vuotta -teemanäyttely esitteli mallin historiaa harrastajille ja muulle yleisölle Espoon Automuseossa.

    Kolumnin kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.
    Lisää aiheesta
    • Juha Keronen esittelee International-traktorin kunnostetun mekaanisen dieselpumpun.

      Maatalouskoneet | Liperissä vaalitaan katoavaa ammattitaitoa – mekaaniset dieselpumput ja vanhat starttimoottorit saavat jatkoaikaa kokeneiden korjaajien käsissä

      Tilaajalle
    • Toisen romu on toisen aarre, mikä vaikeuttaa harrasteautoihin kohdistuvan säätelyn valmistelua.

      Autot | Kuka saa päättää, mikä auto on romua? Vääntö harrasteautojen sääntelystä jatkuu

    • Miesvoimaruiskun eli entisaikojen hevosvetoisen paloauton konservointi on loppusuoralla. Vaunuseppä Jenni Mäntynen kiillottaa sammutusletkuun kiinnitettävää kupariputkea.

      Hevoset | ”Tässä työssä historia on käsin kosketeltavissa” – vaunuseppä herättää vanhat hevosajopelit eloon

      Tilaajalle
  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.

    Lähetä mielipidekirjoitus
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Politiikka | Lukijalta: Nykyhallituksen lupaukset testataan polttoainekriisissä

    • 2

      Politiikka | Lukijalta: Asuinpaikka ei saa ratkaista oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin

    • 3

      Lihantuotanto | Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

    • 4

      Siivekkäiden sanomaa

    • 5

      Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

    • 6

      Talous | Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

    • 7

      Mummon piironki kulkee isältä pojalle

  • Lisää aiheesta Koneviestissä

    Koneviesti | Jämäkkä Thaler on puskuvoimainen pienkuormain maatilan pihatöihin ‒ työntövoimaa on runsaasti

    Tilaajalle
  • Argo on kuusipyöräinen hankaliin maasto-olosuhteisiin tarkoitettu amfibioajoneuvo.

    Koneviesti | Kokeilu: Hankalien maasto-olosuhteiden menijä kulkee sekä maastossa että vedessä

    Tilaajalle
  • Kronoksen Extendo 730 Prossa leikkuupää voidaan siirtää traktorin sivulle. Puomistoon on tullut yksi nivel lisää sekä automatiikkaa hallintaan. Puomin ulottuvuus on 7,3 metriä, ja siinä on laajakulmanivelet.

    Koneviesti | Kronoksen Extendo -murskaimessa puomi taittuu eteen ‒ kuskin ergonomia paranee