Katsastusmies kysyi: ”Tälläkö sitä sitten ajetaan?”

Maaseudulla kasvaneelle oma kulkuneuvo on useimmiten välttämättömyys. Lapsuudenkodissani se oli aikoinaan isäni karjantarkkailijan työssään käyttämä mopedi ja myöhemmin piskuinen Fiat 600.

Pikkupojan silmäni tapittivat takapenkiltä muutamaa kojetaulusta törröttävää valopistettä kuin kuuta nousevaa. Niistä toinen ilmaisi valojen olevan päällä, jos muistan oikein.

Keväällä 1955 Geneven autonäyttelyssä esitelty malli oli takamoottorinen neljän hengen auto. Vähän yli kolme metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä malli sai kansan suussa pian lempinimen ”pompannappi” pyöreän muotonsa perusteella.

Myöhemmin tein inssiajoni vastaavalla automallilla. Aavistin, että jotain hankalaa voisi olla tiedossa, kun insinööri sanoi pompannappia lähestyessään:

”Jaahas, tälläkö sitä sitten ajetaan?”

Alavuden keskustan tasa-arvoinen risteys oli harjoittelusta huolimatta painajaismainen nuorukaiselle, jonka kotipitäjässä moisesta ei ollut tietoakaan.

Varsinkin, jos vasemmalle käännyttäessä oikealta ja edestä sattuisi juuri väärällä hetkellä lähestymään autoja. Risteysajo meni kuitenkin aivan putkeen, eikä inssin punakynä viuhunut.

Mäkilähdön piti olla helppo nakki, luulin. Pysäytin Fiatin loivaan mäkeen sivutiellä ja vedin käsijarrun pohjaan. Kun lähdin liikkeelle käsijarrua ja kytkintä kaasun kanssa sopivasti pelaten, inssi sanoikin: ”Seis”.

”Tee mäkilähtö ilman käsijarrua, kytkimen avulla”, kuului ohje.

En ollut saanut opetuslupa-aikanani oppia mäkilähtöön pelkän kytkimen avulla, vaan vain käsijarrua apuna käyttäen.

Vetosin pikku paniikissa saamaani puutteellisen opetukseeni. Inssi oli varautunut taitamattomuuteeni ja alkoi neuvoa.

”No, ei se mitään. Tee näin: pidä auto paikoillaan kytkimen avulla. Kuulet sen siitä, kun moottorin kierrokset putoavat aavistuksen verran tyhjäkäynnillä. Älä paina kaasua vielä.”

”Sitten nostat hitaasti kytkimen ylös ja lisäät samalla kaasua.”

Onneksi kuullun ymmärtämisessäni ei ollut suurempaa vikaa. Tein työtä käskettyä, ja kas vain, Fiat totteli jalkojani kuin hyvin koulutettu hevonen.

Auto lähti kuin lähtikin ylämäkeen ilman kakistelua, ja voin vannoa, että tuon paljon ajetun autoyksilön yli 10-vuotias kytkin oli kaikkea muuta kuin kevyt saatikka tarkka käyttää.

Olin pakahtua onnistumisen tunteesta, kun inssi totesi lakonisesti katsastustoimiston pihassa ajokokeen tulleen hyväksytyksi.

Jälkeenpäin tapausta mietittyäni tulin siihen tulokseen, että osasyy suorituksen hyväksymiselle oli inssin halu välttää uusinta.

Pompannappi oli vaatimattoman kokonsa, suorituskykynsä ja omanlaisen tekniikkansa takia väheksytty ja pilkattu automalli.

Yhdysvalloissa italialaismerkille on keksitty alkukirjaimiensa pohjalta englanninkielinen sutkautus: Fix It Again, Tony (Korjaa se uudestaan, Tony).

Malliin ihastuneet eivät kuitenkaan ole pikkuistaan unohtaneet. Kesäkuussa avattiin Pompannappi 70 vuotta -teemanäyttely esitteli mallin historiaa harrastajille ja muulle yleisölle Espoon Automuseossa.