Lukijalta: Tuulivoimalan purkamislakiin jäämässä yli 2 000 voimalan aukko

Tuulivoimayhtiön konkurssissa punnitaan, miten hyvin maanvuokrasopimus on laadittu. Sopimuksen sisältö ratkaisee, joutuuko maanomistaja maksumieheksi tuulivoimayhtiön mennessä konkurssiin. (MT 10.4.).

Uusi tuulivoimaloiden purkamislaki parantaa maanomistajan asemaa toissijaisen purkamisvastuun siirtyessä sijaintikunnalle. Lakiin on kuitenkin jäämässä yli 2 000 voimalan aukko.

Lakiehdotuksella purkuvakuus tulisi pakolliseksi, ja se annettaisiin maanomistajan sijaan kunnalle. Kunta vastaisi purkamistoimenpiteistä, jos voimaloiden omistaja ei siihen jostain syystä pysty.

Uusia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin vain niihin voimaloihin, jotka saavat rakentamisluvan 1.1.2028 jälkeen. Olemassa olevat ja säännösten voimaantuloon mennessä rakentamisluvan saaneet voimalat jäisivät sääntelyn ulkopuolelle, ja niiden asema järjestämättä tilanteessa, jossa voimaloiden omistaja laiminlyö purkamisen.

MT:n haastattelema asiantuntija uskoo, että tosi huonojakin maanvuokrasopimuksia on tehty. Purkuvakuudet voivat olla alimitoitettuja, tai niitä ei ole ollenkaan.

On myös uskottavaa, että lakiin ehdotettuna siirtymäaikana moni hanketoimija pyrkisi hakemaan voimaloilleen rakentamisluvat välttyäkseen asettamasta purkamiskulut täysimääräisesti kattavat purkuvakuudet kunnalle.

”Vanhan lain” aikaisten tuulivoimaloiden purkamiskulut jäävät väistämättä maanomistajalle, jos voimaloiden omistaja ei siihen ryhdy eikä toiminnalle löydy jatkajaa. Lakiluonnoksen perusteluissa linjataan, että jätelain määräyksiäkään ei sovelleta, jos voimaloiden omistaja laiminlyö purkamisen. Niitä sovellettaisiin vasta purkamisessa syntyvään purkujätteeseen.

Tuulivoimaloiden purkamista koskeva sääntely tulee tarpeeseen, mutta lakiehdotuksen puutteet ja aukot on korjattava lain jatkovalmistelussa.

Sari Murto

FM, puheenjohtaja

Riitta Lindgren

KTM, maankäytön asiantuntija

Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry