Jäikö sopimus lukematta? Tuulivoimalan tuotot voivat sokaista maanomistajan

Hämeen järviylängöllä ollaan huolestuneita alueelle kaavailluista tuulivoimaloista. Hattulalaisen Sotkajärviyhdistyksen tuulivoimavaltuutettu Jori Kanerva varoittaa blogissaan, että rahasta sokaistunut maanomistaja saattaa hätiköidessään luovuttaa maansa tuulivoimayhtiön käyttöön jopa ilman rajoitteita.

MTK:n maankäytön asiantuntijan Juho Ikosen mukaan on aina sopimuskohtaista, miten vuokralaisen ja vuokranantajan tarkemmat oikeudet alueella määritellään. Siksi ennen allekirjoittamista on tärkeää tietää, mihin nimensä on laittamassa.

”Maanomistajan kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota sopimusehtokokonaisuuteen sekä sen yksityiskohtiin korvauksien lisäksi, esimerkiksi irtisanomisehtoihin, osapuolien oikeuksiin sekä sopimuksen muuttamis- ja jatkamisehtoihin”, Ikonen tähdentää.

Energiayhtiö Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen huomauttaa, että vuokranantajalle jää runsaasti oikeuksia ainakin heidän yhtiönsä sopimuksissa. Ilmatar ei ole osapuolena Hattulassa, joten hän puhuu yleisellä tasolla.

”Sopimuksissa ei tyypillisesti ole rajoituksia metsätaloudelle tai metsästykselle rakentamispaikan ulkopuolella. Metsätiet ovat maanomistajan käytettävissä.”

Tuulivoimatoimijalle sen sijaan jää voimalan rakentamisen lisäksi oikeus teiden leventämiseen tai uusien rakentamiseen ja kaapelien asentamiseen.

Kanerva pelkää, että tuulivoimalasopimuksella maanomistaja voi sitoa itsensä ilman rajoituksia kymmeniksi vuosiksi.

Aivan näin ei asian pitäisi olla. Mäkisen mukaan vuokrasopimuksen irtisanominen maanomistajankin puolelta on mahdollista, jos viranomaispäätökset estävät tuulivoimarakentamisen.

”Voi olla mahdollista purkaa sopimus myös, jos toimija ei pysy aikaraamissa”, Mäkinen toteaa.

Suomen uusiutuvat ry:n (entinen Tuulivoimayhdistys) edunvalvontajohtajan Matias Ollilan mukaan sopimuksessa on yleensä kirjaus siitä, että jos tuulivoimahanke ei ala toteutua määräaikaan mennessä, maanomistaja voi purkaa sopimuksen.

Kanerva itse viittaa yhteen lisämahdollisuuteen epäedullisen sopimuksen purkamiseksi: tuulivoiman rakentaminen voi olla mahdollista estää kunnan päätöksillä. ”Kunta voi pelastaa hetken huumassa tehdyt huonot sopimukset”, hän tulkitsee.

Sopimuksiin kannattaa tutustua kunnolla, käyttää asiantuntija-apua ja keskustella muiden maanomistajien kanssa. Sopimuksen ehdot eivät ole annettuja, vaan niistä voi neuvotella. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kanervaa huolettaa myös se, että tuulivoiman maanvuokrasopimukset ovat kauppatavaraa eli voivat vaihtaa omistajaa. Sopimuksissa ei ole yleensä rajoituksia siirrosta kolmannelle osapuolelle.

Ilmattaren Mäkinen ei pidä käytäntöä ihmeellisenä, vaan alalle tyypillisenä. Yrityksillä on erilaisia toimintamalleja, ja kun ne ovat hyödyntäneet oman osaamisensa, hanke myydään eteenpäin.

”Alalla on kolme toimintamallia: Alkuvaiheen hankekehittäjä kerää vain vuokrasopimukset. Avaimet käteen -kehittäjä on hankkinut toiminnalle jo luvat. Kolmas malli on, että energiayhtiö hoitaa kaiken itse alusta loppuun.”

Maanvuokrasopimus on siirrettävissä molemmin puolin ja sitoo myös uutta osapuolta.

”Hankkeen kehittämisessä on lähes aina ulkopuolinen rahoittaja, kuten pankki, joka tarvitsee vakuutensa. Vastaavasti maanomistaja voi myydä alueen tai se siirtyy seuraavalle sukupolvenvaihdoksen myötä.”

Ikonen kehottaa vuokrausta harkitsevaa maanomistajaa selvittämään etukäteen, mikä on häntä lähestyvän yhtiön toimintamalli. Metsänomistajan on myös tärkeää tarkistaa, miten sopimuksen siirtoehto vaikuttaa maaomistuksen myyntimahdollisuuksiin.

Maanomistajille suurimpia möykkyjä nieltäväksi ovat tuulivoimaloiden betoniset perustukset. Niistä voi tulla ongelma, kun voimala tulee käyttöikänsä päähän tai jos tuulivoimayhtiö päätyisi konkurssiin.

”Periaatteessa ennallistamisesta luvataan huolehtia, mutta vain maanpäälliset rakennelmat puretaan. Tuulivoimaloiden ja rakennusten perustukset peitetään ja maisemoidaan. Tiet sekä nosto- ja huoltoalueet jäävät ’vuokranantajan käyttöön’ eli niitä ei ennallisteta. Myös kaapelit ja sähkönsiirtolinjat jäävät paikoilleen”, Kanerva kirjoittaa.

Suomen laki ei velvoita maanalaisen betoniosan poistamiseen, toteaa Ilmattaren Mäkinen.

”Lain mukaan riittää, että perustus maisemoidaan niin, että metsätalouden harjoittaminen sen päällä onnistuu. Toki tästä voi olla sopimuksissa erilaisia kirjauksia.”

Kanerva huomauttaa MT:lle, että jätelaki kieltää yksiselitteisesti jätteen jättämisen ympäristöön. ”Pykälän 73 mukaan vastuu jätteen poistamisesta on maanomistajalla, jos jätteen tuottaja sen laiminlyö.”

Tuulivoimala on perustettava vankalle pohjalle. Betoniperustusten kohtalosta käydään parhaillaan keskustelua siltä varalta, että joskus paikalla ei enää olisikaan tuulivoimalaa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Voimalarakenteiden purkaminen voidaan varmistaa sopimuksissa purku- ja ennallistamisvakuudella, jota varten maksetaan tietty summa sulkutilille tai sovitaan pankkitakauksesta. Ennallistamisvakuutta lainsäädäntö ei vaadi, mutta suurin osa alan yrityksistä soveltaa sitä, Mäkinen kertoo.

”Purkuvakuus sitoo myös konkurssin sattuessa. Konkurssipesä ei saa käyttää vakuutta muiden velkojen lyhentämiseen.”

Kanerva kritisoi annettavia vakuuksia niin pieniksi, että niillä kattaisi korkeintaan voimaloiden purkamisen ja poiskuljettamisen. Vakuudet annetaan hänen mukaansa vain niille maanomistajille, joiden alueilla tuulivoimaloiden perustukset ovat. Sitäkin hän pohtii, kuka muistaa periä vakuuksia vuosikymmenten päästä, jos siihen on tarvetta.

Tuulivoimaloiden purkamisesta ei ole vielä Suomessa erityislainsäädäntöä, mutta sitä valmistellaan. Hankkeessa arvioidaan käytöstä poistettavien maatuulivoimaloiden purkamista ja alueen ennallistamista koskevan lainsäädännön kehittämistä.

Lausuntokierros järjestetään arviolta vuodenvaihteessa 2025–2026. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2026.