Suomalainen ruoka kestää kansainvälisessä vertailussa

Seinäjoella viime viikolla järjestetyssä kansainvälisessä liha-alan seminaarissa oli asiantuntijoita 26 maasta kuudelta eri mantereelta. Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyn Agri Benchmark Global Forumissa aiheena olivat muun muassa lihantuotannon kilpailukyky ja vastuullisuus. (MT 19.6.)

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) valoi seminaarin osallistujiin uskoa tulevaisuuteen. Hän muistutti, että maatalous on tulevaisuuden ala ja että elintarvikesektorin yhteinen tehtävä on luoda sellainen tulevaisuus, jossa on kannattavaa tuottaa ruokaa.

Essayah uskoo, että suomalainen lihantuotanto on kilpailukykyinen jatkossakin, koska kestävä, taudeista ja antibiooteista vapaa tuotantotapa on Suomen kilpailuvaltti. Nämä ovat hänen mukaansa yhä kasvavia vahvuuksia kansainvälisillä ruokamarkkinoilla. (Yle 17.6.)

Essayahin mielestä tulevaisuudenuskoa on pyrittävä luomaan erityisesti nuoriin, jotta tiloille saataisiin jatkajia. Hänen mukaansa yksi tekijä on koulutus, mutta avainasemassa on kuitenkin tuotannon kannattavuus. Essayahin mukaan taudeista vapaa lihantuotanto on Suomen valtti kansainvälisessä kilpailussa, mutta iso huolenaihe on nuorten tuottajien kato. Kuka tuottaa ruokamme tulevaisuudessa?

Sama ongelma koskee koko Eurooppaa. Monissa maissa tilanne on huonompi kuin Suomessa. EU:ssa tuottajista alle 40-vuotiaita on vain 12 prosenttia. Suomessa alle 40-vuotiaita tuottajista on 15 prosenttia.

Essayahin huoli maatalouden kannattavuudesta ja viljelijöiden ikääntymisestä on perusteltu. Vaikka kannattavuus on kaiken tuotannon perusta, kysymys on myös viljelijöiden työn arvostuksesta.

Suomalainen ruuantuotanto kestää erittäin hyvin kansainvälisessä vertailussa. Asiantuntijapuheenvuorojen perusteella voi päätellä, että muualla vasta pyritään tavoittelemaan asioita, jotka ovat suomalaisessa kotieläintuotannossa jo nyt itsestään selviä.

Puheenvuoroissa nousi vahvasti esiin se, että lihan jäljitettävyys, tuotannon vastuullisuus ja kestävyys ovat tulevaisuudessa tavoiteltavia asioita. Esimerkiksi sianlihan tuotannon tulevaisuuden päälinjoja ovat ekonomisti Robert Hosten mielestä muun muassa arvoketjun korostuminen, jäljitettävyys ja datan käyttö eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Naudanlihan tuotannossa tärkeä kestävyyden mittari on vesi, sen saatavuus ja kulutus.

Atria Suomen lihaliiketoiminnan sekä vienti- ja teollisuuskaupan johtaja Markku Hirvijärvi muistutti, että Atria on tehnyt pitkään työtä jäljitettävyydessä. Kuluttajapakkauksesta voi lukea, miltä tilalta tuote on peräisin.

Vaikka seminaarin puheenvuorot eivät sisältäneet jalasjärviselle broilerintuottajalle Juha Kiviniemelle yllätyksiä, oli hänen mielestään avartavaa kuulla näkemyksiä muulta ja vertailla eri maiden tilanteita. Seminaarin puheenvuorojen perusteella Kiviniemelle vahvistui kuva, että ilmaston ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta suomalainen tuotanto on etulyöntiasemassa.

Kiviniemi uskoo, että eläinten hyvinvoinnissa ja tuotannon eettisyydessä suomalaiset tuottajat ovat vahvoilla, mutta paine jatkuvista parannuksista on olemassa. Uhkana suomalaiselle tuotannolle Kiviniemi näkee sen, että lihan hinta saattaa laskea liikaa tai uudet hyvinvointivaatimukset vaarantavat kilpailukyvyn.

Kotimaisen tutkitusti korkeatasoisen ruuantuotannon jatkuminen ei ole itsestään selvä asia. Siinä auttaisi jo se, että tuontiruualta vaadittaisiin samanlaiset tuotanto- ja laatuvaatimukset kuin kotimaiselta tuotannolta. Halvalla ei saa laatua. Maailmassa lihan kulutus kasvaa. Eikö sitä pitäisi tuottaa siellä, missä se osataan parhaiten?