Ydinasepäätös ei parane kiirehtimisestä – tiskin alta tuotu esitys herättää perustellusti närää

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi torstaina hallituksen esittävän ydinenergialain muuttamista niin, että siitä poistetaan ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen kielto. Samalla rikoslakiin sisällytettäisiin ydinräjähteen tuomisen Suomeen mahdollistavat poikkeusperusteet. Ne liittyisivät jatkossakin Suomen sotilaalliseen puolustamiseen.

Suomen ydinenergialaki on Euroopan tiukimpia. Eurooppalaisista Nato-maista vastaava kaikissa olosuhteissa voimassa oleva kielto on säädetty lailla vain Liettuassa. Muissa Pohjoismaissa ydinaseista on vain rauhanaikaa koskevat linjaukset.

Lakiin kirjatulla ehdottomalla kiellolla haluttiin estää Neuvostoliittoa kaikissa oloissa painostamasta Suomea ottamaan ydinräjähteitä alueelleen YYA-sopimuksen varjolla. Neuvostoliiton lakkauttaminen poisti tämän uhan, mutta toisaalta Nato-jäsenyyden myötä tilalle on astunut Naton ydinasepelote. Jotta Suomi voi siihen tukeutua, voidaan Suomelta vaatia myös hallituksen esittämän muutoksen kaltaista vastaantuloa.

Keskusteltaessa ydinaseita koskevan lainsäädännön muuttamisesta toisistaan on tärkeää erottaa itse asia ja tapa, jolla hallitus muutoksia on edistänyt.

Ministeri Häkkänen myönsi torstaina, että muutosta on valmisteltu jo jonkin aikaa. Yleisesti kansanedustajien tietoon se tuli vasta vähän ennen puolustusministerin tiedotustilaisuutta. Opposition torstaina esittämälle kritiikille tietojen pimittämisestä on siten perusteensa. Samoin perusteltuja ovat myös vaatimuksille ydinaseita koskevan lainsäädännön parlamentaarisesta valmistelusta. Muutos olisi vaatinut laajan, avoimen ja aidosti koko puoluekentän osallistavan valmistelun.

Tällä hetkellä tietoa ei ole kansankaan näkemyksistä. Kun MT kysyi suomalaisten kantaa ydinaseiden kauttakulun – eli käytännössä niiden Suomeen tuomisen – sallimiseen tasan kaksi vuotta sitten, peräti viidennes vastanneista ei osannut sanoa omaa kantaansa muutoksiin (MT 8.3.2024). Toisaalta ydinaseiden sallimiseen myönteisesti suhtautuneiden osuus oli tuolloin hivenen korkeampi kuin sitä vastustaneiden, mutta kumpaankin ryhmään kuului selvästi alle puolet kansasta.

Korkeaa epätietoisten osuutta ei pidä nähdä välinpitämättömyytenä vaan ennen muuta merkkinä aiheen monimutkaisuudesta. Ihmiset kaipaavat avointa tietoa ennen kuin muodostavat asiasta oman mielipiteensä. Vaikka MT:n parin vuoden takaisessa kyselyssä suurin ryhmä oli muutokseen myönteisesti suhtautuvien joukko, hallituksen kiirehtiminen ja julkisen keskustelun puute voivat sataa ennen muuta kielteisesti suhtautuvien laariin.

Suomen maantieteellinen sijainti tekee tilanteesta erityisen herkän. Kyse ei ole vain siitä, kohdistuisivatko mahdolliset ydinasein tehtävät iskut Suomeen. Jos Nato-maat syystä tai toisesta iskisivät venäläiskohteisiin, hyvin todennäköisesti ne sijaitsisivat Suomen lähialueilla. Ydinlaskeumat eivät tunne rajoja, joten vaikutukset voisivat heijastua myös Suomeen.

Hallituksen esitys on luonnollisesti noteerattu myös Venäjällä, jossa suhtautuminen on ollut odotusten mukaista. Ylipäätäänkin hallitus on esittämässä muutoksia Suomen ydinasepolitiikkaan tilanteessa, jossa Venäjä on madaltanut omien taktisten ydinaseidensa käyttökynnystä, ja puhe ydinaseista arkipäiväisenä osana sotilaallista varustautumista on lisääntynyt sekä idässä että lännessä.

Nyt, kun suurvaltojen retoriikka on liukumassa vaaralliseen suuntaan, vakautta lisäävä varovaisuus olisi arvokkaampaa kuin koskaan. Siksi päätöksentekoon itseensä ei saa sisältyä mitään, mikä lietsoo kuvaa maan sisäisestä eripurasta. Hätiköinti ei lisää turvallisuutta, vaan avoin valmistelu ja yhteisesti muodostettu linja.