Bonusten verovapaus voi selittää kaupan ylivaltaa – kohu väitöskirjasta kertoo miten herkästä asiasta on kysymys

Keskustelu kaupan asemasta sai viime viikolla kiinnostavan näkökulman, kun Vaasan yliopisto tiedotti KTM Veijo Hukarin alaa koskevasta väitöskirjasta. Hukarin pääteesi on, että kaupan keskittyminen taustalla on kuluttajaosuuskuntia, eli käytännössä S-ryhmää suosiva verokohtelu. (MT 11.12.). Väite on kova ja johti heti tuoreeltaan erikoiseen käänteeseen, kun Vaasan yliopisto poisti väitöstiedotteesta Hukarin sitaatit.

SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine kiisti väitteen Iltalehden haastattelussa. Laineen mukaan S-ryhmän markkinaosuuden kasvun taustalla ovat hyvä palvelutaso ja kilpailukykyinen hinnoittelu. Bonuskorttien tulo 1990-luvulla on joka tapauksessa ajallisessa yhteydessä S-ryhmän voittokulkuun päivittäistavarakaupassa ja myös muilla talouden aloilla. Viime vuonna ryhmän kauppojen osuus päivittäistavarakaupassa oli yli 48 prosenttia. Yhdessä K-ryhmän kanssa kaksi kauppajättiä hallitsee yli 80 prosentin osuutta.

S-ryhmä muodostuu osuuskaupoista, joiden omistajia ovat osuuskuntien jäsenet. Tulkinnasta riippuen bonukset ovat osuuskunnan voitonjakoa omistajille tai alennuksia jäsenille. Suomalainen verotus- ja oikeuskäytäntö on ollut jälkimmäisellä kannalla vuosikymmeniä. Bonuksista ei makseta veroja ja osuuskunnan näkökulmasta ne ovat vähennyskelpoisia menoja. Tästä muodostuva veroetu osakeyhtiöihin verrattuna on Hukarin sittemmin poistettujen kommenttien mukaan mahdollistanut S-ryhmän markkinaosuuden nopean kasvun.

K-ryhmä taas on hyötynyt vähäisen kilpailun asetelmasta ja onnistunut säilyttämään asemansa markkinalla. Asiakaskorttijärjestelmien tarkoitus ylipäätään on vahvistaa asiakkaiden uskollisuutta tiettyyn kaupparyhmään, ja sitä kautta vähentää kilpailua yksittäisten tuotteiden hinnalla.

Keväällä huhuttiin, että hallitus olisi verottamassa bonuksia laajemminkin. Syyskuussa annettu lakiesitys koskee kuitenkin lähinnä OP-ryhmän bonusten käyttöä. Pankkipalveluista kertyviä bonuksia ei voisi jatkossa käyttää verovapaasti vakuutusmaksujen maksamiseen. Niitä voisi edelleen kuitenkin käyttää pankin palvelumaksuihin ja luottojen korkoihin.

Muutoksen taustalla on Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemä selvitys ja sitä edeltänyt vakuutusyhtiö Ifin kantelu. Viranomaiset eivät ole puuttunet kaupan alan bonuksiin, vaikka K- ja S-ryhmien on todettu olevan alalla määräävässä markkina-asemassa. Kaupan vahva asema ja epäreiluiksi koetut sopimussuhteet tuottajien kanssa ovat sen sijaan tunnistettu ongelmiksi, jota elintarvikemarkkinavaltuutetun on tarkoitus suitsia.

Bonusten verokohtelu on keskeinen kysymys kaupan asemasta puhuttaessa. Samalla kyse on osuustoiminnallisen yrittämisen perusteista. Osuuskunnan tehtävä on tarjota etuja ja palveluja jäsenilleen. Kuuluuko jälkikäteen rahana maksettava bonus määritelmän piiriin? Hukarin mielestä ei, eikä se hänen mukaansa ole EU:n kilpailuoikeuden mukaista.

Jos bonukset tulkitaan yrityksen voitonjaoksi, ne olisivat lähtökohtaisesti veronalaisia kuten maatalousyrittäjien tuottajaosuuskunnista saamat ylijäämänpalautukset. Bonusten verottamisesta tuskin tulisi valtiolle kovin isoa rahasampoa, koska osuuskunnilla on mahdollisuus korvata bonukset yksinkertaisesti alentamalla jäsenten tuotteista maksamia hintoja.

Suomi on tunnetusti osuustoiminnan suurvalta, jossa lähes kaikki ovat jonkin osuuskunnan jäseniä, usein tietämättään. Talousmallilla on paljon hyviä puolia ja aatteellisesti yhteistyötä korostava osuustoiminta toimii vastapainona huippuunsa viritetylle kapitalismille.

Toisaalta markkinataloudessa pitää olla reilua kilpailua. Kaupan liiallisesta markkinavoimasta kärsivät tuottajat, kuluttajat ja viime kädessä koko kansantalous. Bonusten verokohtelusta pitäisikin tehdä perusteellinen selvitys.