Hälytyskellojen pitää soida hirmuhelteessä – kilpailukyky voi kärsiä, mutta ilmastonmuutosta on jarrutettava

Kuluva kesäkuu rikkoo monessa Keski-Euroopan EU-maassa lämpöennätyksiä. Pitkälti yli 30 astetta alkaa olla normi. Ranskassa ja Espanjassa ennätyslukemat ovat jo pitkään alkaneet nelosella.

Ilmastonmuutoksen vähättelijöiltä loppuvat argumentit, kun ei enää ole kesää ilman hirmuhelteitä. Poikkeukset mieluummin vahvistavat kuin kumoavat sääntöä.

Samaan aikaan, kun eurooppalaiset kärvistelevät kuumuudessa, ilmastotoimia survotaan EU-politiikan prioriteettilistoilla koko ajan alaspäin.

Kovin paine tulee teollisuudesta. Terästeollisuuden ja kemianteollisuuden jättiläiset vaativat, että päästökauppa, EU:n tehokkain ilmastotyökalu, pannaan joko kokonaan tai ainakin merkittäviltä osin jäihin.

Konsernit haluavat, että ilmaisia päästöoikeuksia on tarjolla selvästi suunniteltua kauemmin ja että niiden hintojen nousua hillitään mahdollisimman pitkään.

Energiantuotanto ja teollisuus ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä jo vuodesta 2005. Kuva: Markku Vuorikari

Vaatimusten perusteena on kansainvälinen kilpailukyky, joka on nostettu EU:ssa prioriteettilistan kärkeen. Osa teollisuudesta varoittaa, että tuotanto siirtyy muualle ja työpaikat menevät, jos tahti ei muutu.

Samaan aikaan jäsenmaissa pelätään äänestäjien reaktiota, jos päästökauppa ulotetaan suunnitellusti ensi vuonna rakennusten lämmittämiseen ja liikenteeseen. Se nostaa elinkustannuksia vääjäämättä ja merkittävästi.

Vaikutukset tuntuvat myös maataloudessa, vaikka itse maataloustuotannon päästöt pidetään vielä päästökaupan ulkopuolella.

Näiden paineiden keskellä EU-komissiolta odotetaan heinäkuun puolivälissä väliarviota päästökaupan jatkosta. EU-parlamentti ja jäsenmaat sopivat jo puskureista, joilla kotitalouksien taakkaa voidaan keventää.

Myös liikenne polttoaineineen on tarkoitus ottaa mukaan päästökauppaan ensi vuonna. Kuva: Johannes Tervo

Iso kysymys on, tuleeko komissio teollisuutta vastaa ja jos tulee, miten paljon. Tiettävästi Bryssel olisi valmis myöntämään lisää ilmaisia päästöoikeuksia suuryrityksille, jotka sitoutuvat investoimaan Eurooppaan.

Ajallisesti rajatut ja maltilliset joustot ovat perusteltuja. Jos mitään ei tehdä, valtaan nousevat hallitukset, jotka pirstovat koko järjestelmän palasiksi.

Päästökaupan perusteista on silti pidettävä kiinni. Kovimmat likaajat maksavat kovimman laskun myönnytyksistä huolimatta.

Ilmastonmuutosta ei ole peruutettu. Sen kuluva kesä taas osoittaa. Koko ajan on tehtävä enemmän lämpenemisen jarruttamiseksi. Se rasittaa kilpailukykyä, mutta tuo sitä toisaalle myös lisää. Kaikkien, myös kotitalouksien, on osallistuttava talkoisiin.