Vihreät harjoittelevat vihdoin itsetutkiskelua ja Seinäjoki on siihen erinomainen paikka

Vihreiden puheenjohtajuudesta käydään lauantaina mielenkiintoinen kisa. Rökäletappion eduskuntavaaleissa kärsineen puoluepomon paikkaa tavoittelee kaksi toisen kauden kansanedustajaa, Saara Hyrkkö ja Sofia Virta.

Tehtävä on epäkiitollinen. Puolueen tunnetuimmat nimet Atte Harjanne, Oras Tynkkynen ja Emma Kari ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet, ettei vastuun kantaminen puoluejohtajana nyt kiinnosta.

Kovasti kaventunut puolueväki odottaa uudelta johtajalta paljon. Väistyvän puheenjohtajan Maria Ohisalon aikana kannatus vajosi heikoimmaksi lähes 30 vuoteen.

Takavuosien lähes 20 prosentin kannatuksesta harva enää haaveilee. Pieni noususuuntainen värähdys riittäisi nyt monille. Tuuliajolta olisi päästävä pois.

Puolueesta on tullut ilmastomuutoksen torjuntaan keskittynyt ideologinen ympäristöliike, jolta ei ole juuri liiennyt energiaa työllistämiseen, elinkeinopolitiikkaan tai isojen kaupunkien ulkopuoliseen Suomeen.

Lisäksi puolueen helsinkiläiset vaikuttajat Osmo Soininvaara ja Fatim Diarra ovat katsoneet parhaaksi käydä myös maaseudun ja maalaisten kimppuun.

Tästäkin on lasku langennut. Kaupunkilainen arroganssi on karkottanut puolueesta huomattavan määrän ilmastokysymyksistä huolestuneita kannattajia ja nostanut vihreiden vastustamisen maakunnissa lähes kansanliikkeeksi.

On vihreistä mitä mieltä tahansa, puolueella on varmasti sanansa sanottavansa myös tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin turvaaminen ovat puolueen toiminnan ydin, mutta tällä hetkellä asialla on jo muitakin.

Osa vihreistä haluaisi silti puolueensa pureutuvan juuri ympäristöteemoihin, vaikka se merkitsisi jäämistä alle 10 prosentin kannatukseen.

Ajatuksena on dominoida tätä aluetta niin vahvasti, että vihreät pystyisi vaikuttamaan muihin puolueisiin tehokkaasti tärkeimpien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Näin voi ollakin, mutta se ei vallankäytön makuun päässyttä puolue-eliittiä tyydytä. Nyt heidän olisi vain keksittävä, millä tavalla talousliberaalit, vastuullisen talouden vaalijat, maakuntien väki ja vaikkapa miehet saataisiin puolueeseen takaisin.

Huomattavan laajalti vihreitä on arvosteltu sisäisestä valtaklikistä ”perheestä”, joka koostuu puolueen pitkän linjan veteraaneista ja heidän lähipiiristään. Espoolaisen Hyrkön on tulkittu olevan mahtisuvun uusi kyky.

Virta tulee puolestaan vihreiden liberaalimmasta taloussiivestä. Lisäksi hän on kotoisin Kaarinasta, mikä ei metropolipuolueen sisäpiirille ole pelkästään myönteistä.

Kun vihreät huomenna katsovat vihdoin peiliin, perinteinen pääkaupunkilainen ajattelu joutuu kovaan testiin. Seinäjoki onkin tähän itsetutkiskeluun osuva paikka.

Vaikka Virta ei lopulta voittaisikaan, metropoliin palaa aiempaa nöyrempää väkeä. Jos vihreät haluaa olla valtakunnallinen vaikuttaja, silloin pitää uskaltaa katsoa Kalliota ja Punavuorta kauemmas.