Orpo lähti ajoissa havittelemaan Suomelle tuhtia salkkua uudessa EU-komissiossa − kova peli voi silti tuottaa pettymyksen

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Ursula von der Leyen äänestetään 18. heinäkuuta EU-parlamentissa uudelleen komission puheenjohtajaksi. Sen jälkeen alkaa vääntö uuden komission salkuista ja työohjelmasta.

Vasta silloin nähdään, miten viime viikon EU-huippukokouksessa hyväksytty strateginen agenda jalkautuu käytäntöön.

Pääministeri Petter Orpo (kok.) oli huippukokouksen jälkeen tyytyväinen hyväksyttyyn agendaan. Sisältö on kuulemma lähes yksi yhteen Suomen tavoitteiden kanssa eikä uutta komissiota evästetä millään sellaisella, mitä Suomi ei voisi hyväksyä.

On sisämarkkinoiden vahvistamista, rajaturvallisuutta, kilpailukykyä ja vähän biotalouttakin. Sanat ovat kuitenkin vain sanoja. Tärkeämpää on se, millaisiksi pykäliksi esimerkiksi metsänomistajille ja viljelijöille tärkeätä biotaloutta lähdetään taivuttamaan.

Siitä vastaavat komissaarit ja heidän alaisuudessaan toimivat komission pääosastot. Siksi työohjelman lisäksi oleellista on se, miten Ursula von der Leyen jakaa salkut ja vastuut uudessa komissiossa.

Pääministeri vaikuttaisi olevan tyytyväinen myös siihen, miten Suomi hänen johdollaan on tähän mennessä pelannut komissaaripeliä. Orpo lähipiireineen tuntuu uskovan lujasti siihen, että Suomi saa tällä kertaa niin jämerän salkun, ettei sen jämeryyttä tarvitse selitellä.

Usko voi olla perusteltua. Von der Leyenille on hyvissä ajoin viestitetty, että Suomi toivoo kilpailukykyyn ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Ajoissa on myös ilmoitettu, että Suomen komissaariehdokas on kokenut meppi ja entinen ministeri Henna Virkkunen (kok.)

Von der Leyenin kerrotaan korostaneen, että hän haluaa tällä kertaa komissaareiksi nimenomaan henkilöitä, joilla on osaamista siitä salkusta tai niistä tehtävistä, joita tavoitellaan. Viisi vuotta sitten peli karkasi puheenjohtajan käsistä. Salkkujen ja vastuiden jako ei ollut komission työn kannalta paras mahdollinen.

Pääministerin esikunnan mukaan Virkkusen nimi ja tehtävät, joita hänelle toivotaan, soittivat heti kelloja. Sen tarkempia perusteluja ei tarvittu.

Toivottavasti esitys todella osui ja upposi. Ja toivottavasti Suomi teki oikein hylätessään mahdollisesti metsävastuilla ryyditetyn maatalouskomissaarin salkun, jota meille Brysselin spekulaatiomyllyissä jo ehdittiin sovitella.

Joka tapauksessa komissaaripeli on kovaa. Tällä kertaa oman lisäkierteensä tuo laitaoikeiston vaalivoitto ja se, että pieni joukko jäsenmaiden johtajia sivuutti laitaoikeiston uuden keulakuvan, Italian pääministeri Giorgia Melonin sopiessaan komission ja neuvoston avainpaikoista.

Sekä Italia että Ranska ja ehkä myös Espanja tavoittelevat omaa selvästi suurempaa siivuaan samoista tehtävistä, joita myös Suomen hallitus on toivonut Virkkuselle. Suuret maat haluavat paljon budjetti- ja toimivaltaa ja luonnollisesti ne sitä myös saavat.

Tätä peliä Suomi ei voita. Pahimmassa tapauksessa me saamme jonkun sisämarkkinoihin ja kilpailukykyyn ohuesti liittyvän viidennen alasalkun, jota joku vaikutusvaltainen varapuheenjohtaja paimentaa. Näin meille kävi vuoden 2019 pelissä.

Toki voi myös olla niin, että Orpo ja hänen aseenkantajansa ovat osanneet viedä tulevalle komission puheenjohtajalle sellaisen räätälöidyn esityksen, joka ei ole ristiriidassa suurten maiden vaatimusten kanssa. Silloin Suomi saattaa jopa kuulua komissaaripelin voittajiin.

Yksi suuri kysymysmerkki liittyy kuitenkin edelleen von der Leyenin valintaan. Jos hän ei saa parlamentissa riittävää enemmistöä taakseen ja koko nimityspakettia joudutaan arvioimaan uudelleen, myös Suomi voi joutua aloittamaan komissaaripelinsä alusta.