Viljelijäprotestit eivät leviä Suomeen vielä – päättäjien on viimein ymmärrettävä, että ruuantuotanto on turvallisuuspolitiikkaa

Talven ilmiö on ollut viljelijäprotestien aalto ympäri Eurooppaa. Vaikka isoja protesteja on nähty eri maissa ennenkin, on mielenosoitusten laajuus ja kesto jotain ennennäkemätöntä. Protestit ovat myös tuoneet tulosta. Useissa maissa viljelijöille on sorvattu kansallisia tukipaketteja. Myös EU-komissio on luvannut joko säätää tai kirjoittaa kokonaan uudelleen ilmastonmuutoksen ja luontokadon jarruttamiseen tähtäävää lainsäädäntöä. Käänne EU:n ajattelussa tapahtui, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron otti tyytymättömien viljelijöiden asian omakseen. On todennäköistä että mielenilmaukset jatkuvat kesän EU-vaaleihin asti. Niissä maatalous on nousemassa keskeiseksi vaaliteemaksi.

Suomessa ei toistaiseksi ole nähty samanlaista maataloustuottajien kapinaa ja mielenosoituksia elinkeinonsa puolesta. MTK:n toisen puheenjohtajan Tero Lahden mukaan myös Suomessa tuottajien keskuudessa aletaan lähestyä pistettä, jossa jotain tapahtuu. Toistaiseksi on kuitenkin odoteltu. Lahden mukaan pitää olla selvillä, mitä vastaan osoitetaan mieltä. Hän nostaa esimerkiksi kaupan aseman ruokaketjussa ja sen valta-aseman tuottajaan nähden. Hallitusohjelman kirjaukset ja hallituksen ulostulot ovat Lahden mielestä sellaisia, ettei tuottajilla ole syytä osoittaa mieltä niitä vastaan (MT 21.2.).

Laajempi viljelijöiden protesti ja traktorimarssi nähtiin Suomessa vuonna 2016. Sytykkeenä toimi silloisen Maaseutuviraston ongelmat tukien maksatuksessa. Taustalla oli myös pitkään jatkunut maatalouden kannattavuuskriisi. Kuvaavaa on, että oikeastaan mikään ei ole vajaassa kymmenessä vuodessa muuttunut. Pahimpana ruokaketjun epäkohtana pidetään kaupan liian vahvaa asemaa. Elintarvikemarkkinalainsäädännöstä huolimatta voimasuhteet eivät ole elintarvikeketjussa olennaisesti muuttuneet.

Suomessa tilannetta hämmentävät myös ammattiyhdistysliikkeen työmarkkinauudistuksia vastustavat mielenilmaukset ja lakot. Tuottajajärjestöt eivät halua leimautua osaksi samaa liikehdintää. Viljelijät eivät myöskään halua hankaloittaa jo valmiiksi tiukoilla olevien kuluttajien tilannetta. Tuottajien arvostelun kärki kohdistuu kauppaan, joka on maatalouden kannattavuuskriisin keskellä tehnyt kovaa tulosta ja suunnittelee uusien markettien rakentamista. Lahti ei sulje pois järjestöllisiä toimia kauppaa vastaan. Kauppa on kuitenkin vaikea vastustaja. Kilpailulaki pääsääntöisesti kieltää tuottajien koordinoidut markkinatoimet. Samalla moni viljelijä on suoraan riippuvainen kaupan kanssa tehtävistä sopimuksista.

Kovaääninen protestointi ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin eikä maltillisuutta korostavaan talonpoikaiseen ajatusmaailmaan. Muutosten täytyy tapahtua demokraattisen päätöksenteon kautta. Tämän hetken realistisia toimia tuottajan aseman parantamiseksi ovat Lahden mukaan elintarvikemarkkinalain ja kilpailulain tulkinnan muuttaminen ja tuottajaorganisaatioiden perustaminen. Myös sellaisen ruuan tuonti tulisi kieltää, joka on tuotettu Suomessa kielletyillä menetelmillä.

Periaatteessa näitä tavoitteita ei juuri vastusteta. Toistaiseksi hallituksen ja maatalousministeri Sari Essayahin (kd.) toimet ovat kuitenkin jääneet puheen tasolle. Maa- ja metsätalousministeriön uusi kansliapäällikkö, tuottajajärjestötaustainen Pekka Pesonen jatkoi MT:n haastattelussa samaa ympäripyöreää linjaa (MT 21.2.). Yllättäen tällä hetkellä tapahtuukin enemmän EU:n kuin Suomen päässä. Se on hyvä, koska sisämarkkinoilla elintarvikeketjun ongelmien korjaaminen ei onnistu pelkästään kansallisilla päätöksillä. Ruuantuotanto on tässä ajassa ensisijassa turvallisuuspolitiikkaa. Sitä ei voi jättää vapaiden markkinoiden tai Kilpailu- ja kuluttajaviraston armoille.