Viljantuottajien hätähuuto pitää viimein kuulla – pitkän aikavälin ratkaisujen lisäksi tarvitaan akuutteja toimia

Maatalouden kannattavuuskriisi nousee otsikoihin tasaisin väliajoin. Sen jälkeen asia unohtuu, ja sama kurjistuminen jatkuu entiseen malliin. Moni viljelijä on tilanteen edessä neuvoton. Oman tilan vaikeudet vievät voimat, eikä vaikuttamiseen jää aikaa. Isoja tuottajien mielenilmauksia ei olekaan nähty sitten kymmenen vuoden takaisen traktorimarssin.

Maanantainen lähes tuhannen hengen kasvinviljelijöiden kriisikokous Somerolla oli alan viimeinen hätähuuto. Päätoiminen kasvinviljely on vuosien aikana muuttunut Suomessa lähes mahdottomaksi. Viljamarkkinan romahdus tänä syksynä vie mielekkyyden sivutoimiseltakin tuotannolta.

Tilanne johtuu monesta asiasta. Kasvinviljely on muita tuotantosuuntia riippuvaisempaa tukipolitiikasta. Viljatilan euromääräinen tukitaso on kuluvalla ohjelmakaudella keskimäärin pienentynyt. Kun otetaan huomioon yleinen inflaatio ja tuotantopanosten hintojen nousu, puhutaan suoranaisesta romahduksesta. Lannoitteiden hinnat eivät tunnu seuraavan markkinoita lainkaan. Hajanaisesta viljamarkkinasta ei ole korvaavia tuloja ollut saatavilla.

Someron kokous ei jäänyt pelkkien puheiden tasolle. Kasvinviljelijät esittivät yhdeksän kohdan ohjelman tilanteen parantamiseksi. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahia (kd.) vaaditaan eroamaan, jos lista ei etene. Radikaalien tukimuutosten tekeminen kesken ohjelmakauden on käytännössä erittäin vaikeaa. Tulevan ohjelmakauden osalta kaikki on sen sijaan auki. Tukien painopistettä on mahdollista muuttaa paljonkin.

MTK:n puheenjohtajaehdokkaiden ratkaisut kasvinviljelijöiden tilanteen parantamiseksi keskittyvät tuottajien markkinavoiman vahvistamiseen tuottajaorganisaatioiden ja sopimusviljelyn avulla (MT 27.10.). Keinot ovat vaikuttavia, mutta vaativat aikaa ja sitoutumista. Edunvalvojien kannattaa kuunnella kasvintuottajien huuto. Kenttä selvästi odottaa MTK:lta tiukempaa linjaa. Hienoa Someron tilaisuudessa oli, ettei siellä nähty tuotantosuuntien välistä vastakkainasettelua.

Vastuu maatalouspolitiikasta on maan hallituksella. Kasvinviljely on Suomen huoltovarmuuden perusta. Pitkän aikavälin ratkaisujen lisäksi tarvitaan välittömiä toimia. Tukien ennakoita on kyettävä aikaistamaan. Maksuvalmiusluotot ja aiemman mallin mukainen lannoitteiden kustannustuki olisivat ensihätään tehokkaimpia keinoja.