Onko savon murre vitsi vai osa uskottavaa asiantuntijapuhetta?

Kuuntelin Facebook-kaverini suosituksesta viikonloppuna Politiikkaradion jaksoa, jossa Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen selittää Raamattua. Nissinen ottaa kiinnostavasti kantaa Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiin, mutta murreilmaisut ryöstävät huomion:

”Tämä verhoutuu siihen ajatukseen, että Raamatussa vain lukkoo, mitä siellä lukkoo. Se on kaikilla kielillä ja kaikkina aikoina ihan selevää semmosennaan. Se ei kaipoo minkäänlaista tulkintoo. Sitä vain luetaan kirjaimellisesti. Mutta eihän sitä tässäkään tappauksessa ole järin kirjaimellisesti luettu”, Nissinen sanoo sanoja venetellen.

Huomasin tulevani hyvälle tuulelle Nissisen puheesta, koska se kuulosti niin maanläheiseltä. Melkein liikutuin kotoista murretta kuullessani. Mietin silti Nissistä kuunnellessani, voiko vakavasti otettava asiantuntija vääntää näin leveää savon murretta ja olla silti uskottava? Olen tyytyväinen, että voi.

Silti Nissinen tutuu olevan poikkeus. Mieleeni ei muistu ketään toista suomalaista asiantuntijaa, joka puhuu yhtä peittelemätöntä savoa. Vai ketä ovat ne taloustieteen, kulttuurin tai politiikan auktoriteetit, jotka haastavat savoksi ja heitä katsotaan silti ylöspäin?

Olen Nissisen tapaan itsekin kotoisin muailman navasta. Kun muutin Kuopiosta opiskelemaan, murreilmaisuni kuolivat lähes kokonaan pois. Syy oli yksinkertainen. Savon murretta ei joko ymmärretty tai se tulkittiin vitsiksi. Kun kysyy, missee lentotereminaali on tai millä linikalla myö sinne piästään, saa Etelä-Suomessa helposti osakseen naurua.

Syy savon murteen mieltämiseksi vitsiksi on yhtä yksinkertainen. Kun elokuvassa tai tv-sarjassa on itämurteita puhuva – yleensä karjalan murretta ja savoa sekaisin solkkaava –roolihahmo, kyseessä on lähes poikkeuksetta komediallinen tai vähän yksinkertainen ihminen. Onkin ilahduttavaa, että savon murretta voi kuula Savon ulkopuolella muissakin yhteyksissä kuin vitsinä: jopa asiantuntijapuheena mediassa.

Murteet kertovat puhujansa kotiseudun, mutta joskus myös mielenmaiseman. Murretta puhuva Nissinenkin vaikuttaa juurensa säilyttäneeltä ja sydämeltään sivistyneeltä.

Mutta vaikka savon murre unohtuisi ulkopaikkakunnalla asuessa, savolaista identiteettiä ei noin vain karsitakaan pois savolaisesta. Monet puheenparttani kuunnelleet savolaiset ovat arvanneet, että olen kotoisin Ylä-Savosta. Kyse ei ole vain sanoista, joita niitäkin muistan edelleen varsinkin toisen savolaisen kanssa puhuessa.

Savolaisena saatan lähteä liikkeelle tarinassa hiukan kauempaa kuin muut enkä aina aikaile päästä asiaan. Puhe voi kierrellä ja kaarrella, vaikken savolaisena umpikiero olisikaan. Puheen ymmärtämisen vastuu jää tietenkin kuulijalle.

Moni savolainen on hauska, mutta hänen murteensa ei itsessään ole vitsi. Annetaan kaikkien murteiden kuulua ja näkyä eri yhteyksissä, sillä suomen kieli olisi köyhempää, jos kaikki puhuisivat vain tasapaksua yleiskieltä. Itsekin olisin jättänyt Politiikkaradion hiukan puisevan jakson kesken ilman Nissisen elävää puhetta, joka piti minut linjoilla loppuun asti.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.