Ollaanko ruokakaupassa Neuvostoliiton tiellä – kenen etua tyhjät hyllyt palvelevat?

Tyhjät jauhelihahyllyt ovat olleet arkipäivää kaupoissa jo toista vuotta. Talven aikana ilmiö on levinnyt kananmuniin. Kaupat ovat selittäneet tuotepuutteita kulutuksen kasvulla ja kanaparvien uusimisella.

MTK Varsinais-Suomen puheenjohtaja Aarne Lehtonen muistutti mielipidekirjoituksessaan, että kananmunia tuotetaan Suomessa enemmän kuin vuosikymmeniin (MT 16.3.). Hän epäili tyhjien hyllyjen syyksi hinnoittelua. Vienti on tuottajan näkökulmasta kotimaan markkinaa kannattavampi vaihtoehto.

Kananmunien vienti on viime vuodesta alkaen kasvanut ripeästi. Viennin osuus on jo yli viidennes tuotannosta. Syytä ei tarvitse etsiä tilastoja kauempaa. Viimeisin EU:n keskihinta A-luokan munille lähentelee kolmea euroa kilolta. Suomessa hinta on reilut 1,6 euroa kilolta. Yhdysvalloissa nähtiin viime vuoden munapulan aikana jopa huikeita yli kymmenen euron hintoja. Sittemmin markkina on Atlantin takana rauhoittunut.

Salmonellavapaa suomalainen muna on huippulaadukas tuote, joka kelpaa vientimarkkinoille. Onneksi EU:n sisämarkkina toimii. Kaupan toimintaa voi silti ihmetellä. Jälleen kerran asiakkaille tarjotaan ei-oota, vaikka tilanne on ollut pitkään tiedossa.

Jonkinlainen merkki eurooppalaisen markkinan toimivuudesta on myös viljelijöiden arvio oman taloustilanteensa parantumisesta. Maito- ja muilla nautatiloilla tilanne on muuttunut talven aikana selvästi paremmaksi. Tulokset ilmenevät Maaseudun Tulevaisuuden Kantar Agrilla tammi-helmikuussa teettämästä viljelijäkyselystä (MT 13.3.).

Kolikon toinen puoli on viljatilojen entistäkin synkempi tilanne. Myös sikatilojen kannattavuus on koetuksella. Hinnat ovat olleet laskussa, vaikka sianlihan kulutus onkin naudanlihapulan myötä kääntynyt poikkeuksellisesti kasvuun.

Sianlihassa Suomen tuottajahinnat ovat poikkeuksellisesti EU:n kärkipäässä. Vain Ruotsissa ollaan omissa lukemissa. Hintaero Tanskaan ja Saksaan on huomattava. Tuonnin lisääminen voikin vaikuttaa kaupan näkökulmasta houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Saksan tai Tanskan hintataso tarkoittaisi kuitenkin käytännössä koko kotimaisen sikatalouden romahdusta. Nykyinen hintataso Keski-Euroopassa on seurausta ylituotannosta. Lähi-idän tilanne ja Kiinan hidastunut talouskasvu ovat rokottaneet sianlihan vientinäkymiä samalla, kun EU:ssa tuotanto on kasvanut nopeasti. Nykyisessä markkinatilanteessa olisi erittäin suotavaa, että sika- ja viljatilojen suorat sopimukset rehuviljan tuotannosta lisääntyisivät.

Maailman tilanne ei ole ainakaan rauhoittumaan päin. Myös viljelijät tiedostavat uhan, jonka se muodostaa suomalaiselle ruuantuotannolle (MT 6.3.). Maatalous on usein ensimmäisiä elinkeinoja, jotka ottavat vastaan markkinoiden myllerryksen. Öljyn hinnan nousu on jo nostanut tuotantokustannuksia.

Maataloustuotemarkkinoilla epävarmuus voi johtaa nopeisiin hintamuutoksiin kumpaankin suuntaan. Geopoliittiset riskit tulevat jo entisestään kohonneiden ilmasto- ja eläintautiriskien päälle. Yksittäisen viljelijän mahdollisuudet hallita tilannetta ovat heikot, vaikka hintavaihteluilta voi yrittää suojautua etukäteen.

Mitä epävarmemmaksi maailman tilanne muuttuu, sitä suurempi tarve suomalaisella elintarvikeketjulla olisi puhaltaa yhteiseen hiileen. Pikavoittojen lypsäminen ei ole kenenkään etu, eikä riitely elintarvikemarkkinalain ympärillä anna hyvää kuvaa yhteisestä tilannekuvasta. Kaikki ketjun osapuolet tarvitsevat vakaata investointiympäristöä ja kohtuullista kannattavuutta.