Näinkö vapaata maailmaa puolustetaan? Trumpin sodalla on vain yksi voittaja, eikä se ole Yhdysvallat

Pahimmat pelot ovat käyneet toteen Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksessä Iraniin. Sota pitkittyy, siviilien kärsimykset lisääntyvät ja maailmantalous on kolmannen öljykriisin kourissa. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin selitykset sodan tavoitteista vaihtuvat päivittäin. Tahtipuikkoa vaikuttaa heiluttavan Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, jonka pitkäaikainen unelma Iranin islamilaisen hallinnon tuhoaminen on.

Yhdysvaltojen rääväsuisen puolustusministerin Pete Hegsethin mukaan Iranin asevoimat on tuhottu jo moneen kertaa. Kuitenkin Iran ampuu takaisin, jopa aiempaa pidemmälle. Loppuviikolla osapuolet alkoivat tuhota toistensa kaasukenttiä. Sunnuntaiaamuna Trump esitti Iranille uhkavaatimuksen. Jos Iran ei avaa Hormuzinsalmea, Yhdysvallat tuhoaa Iranin voimalaitokset. Saudi-Arabian viranomaiset varautuvat lehtitietojen mukaan öljyn 180 dollarin tynnyrihintaan.

On selvää, että Iranin kyky vastaiskuihin heikkenee päivä päivältä. Naapurimaiden öljykenttien tai Hormuzinsalmen laivaliikenteen uhkaaminen ei kuitenkaan vaadi kovin suuria sotilaallisia resursseja. Yhdysvalloilla sotimiseen taas palaa rahaa joka päivä käsittämättömän paljon. Puolustusministeriö Pentagon on pyytämässä kongressilta 200 miljardin dollarin lisärahoitusta sotaa varten.

Tilanne ei ole helppo Trumpillekaan. Bensan hinta nousee ja sodasta tulee presidentille yhä suurempi rasite. Helppo ratkaisu olisi julistautua voittajaksi ja jättää jälkien siivous ”kiittämättömille” eurooppalaisille liittolaisille. Sodan dynamiikka vie kuitenkin mukanaan. Iranin hallinto voi julistautua voittajaksi vain pysymällä vallassa. Hallinnon kaatamiseen tarvittaisiin maajoukkoja. Se ei ole viisi kertaa Suomen kokoisessa maassa ihan yksinkertainen asia.

Vaikka sotatoimet loppuisivat lähiviikkoina, ovat energiamarkkinat sekaisin pitkään. Euroopan pitäisi alkaa täyttää kaasuvarastojaan, kun tärkeimmän toimittajan Qatarin laitokset ovat raunioina. Öljyn hinnan nousu alkaa vaikuttaa koko talouteen, ja uhkaa pysäyttää Suomen orastavan talouskasvun.

Ensimmäisen iskun ottaa ruuantuotanto, jonka kustannustaso on jo ennestään kestämättömällä tasolla. MTK:n johtokunta vaatii keskiviikkona hallitukselta nopeita, kohdennettuja tukitoimia erityisesti peltokasvituotannon tueksi. Tukitoimille on perusteensa. Huoltovarmuudesta on pidettävä huolta kaikissa olosuhteissa, eikä viljelijöillä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa päättömään suurvaltapolitiikkaan.

EU:n johtajat todistivat loppuviikon huippukokouksessa oman voimattomuutensa vaikuttaa maailmaan. Päästökaupan vesittäminen on tässä tilanteessa näpertelyä, joka kaiken lisäksi vain pahentaa riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. EU:n nöyryytyksen huipentaa Unkarin pääministeri Victor Orbán, joka pelaa Ukrainan tukirahoilla omaa vaalipeliään. Trumpia on jälleen lepytelty epämääräisillä tukilupauksilla. Siihen ei olisi aihetta. Euroopan maiden sotilaallisia resursseja tarvitaan yhä enemmän Ukrainan tukemiseen ja omien rajojemme puolustamiseen.

Iranin sodalla on yksi varma voittaja. Öljyn hinnan nousu ja pakotteiden lieventäminen tuovat helpotusta Kremlin tyhjenevään sotakassaan. Ukrainan sota on jo väistynyt otsikoista, ja ilmatorjuntaohjusten hurja kulutus Persianlahdella on väistämättä pois Ukrainan kyvystä puolustautua Venäjän hyökkäyksiltä. Trumpin uhkaus energialaitosten pommittamisesta on sekin kopioitu suoraan Putinin pelikirjasta. Näinkö vapaata maailmaa puolustetaan?