

Brittiviikkolehti The Economist naulasi reilu kuukausi sitten kannessaan suurvaltojen välisen asetelman vanhalla Napoleon Bonaparteen ja vuoden 1805 Austerlitzin taisteluun liitetyllä lauseella: ”Älä koskaan keskeytä vihollistasi, kun hän tekee virhettä.”
Napoleon ei ilmeisesti koskaan itse tuota viisautta lausunut, mutta Kiinan kommunistidiktaattori Xi Jinping mitä ilmeisimmin noudattaa sitä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa.

Xi ei ole keskeyttänyt Trumpia, kun tämä tekee omaa poliittista asemaansa murentavaa ja koko globaalia taloutta kuristavaa virhettä Lähi-idässä. Juuri tästä syystä Kiina näyttäisi olevan niskan päällä suurvaltojen välisessä väännössä.
Iran on yksi Xin valteista, kun hän torstaina ja perjantaina neuvottelee Trumpin kanssa Pekingissä.
Iran on yksi Xin valteista, kun hän torstaina ja perjantaina neuvottelee Trumpin kanssa Pekingissä. Kiinan johtaja pystyisi halutessaan taivuttamaan tärkeimmän Lähi-idän liittolaisensa rauhanratkaisuun, jolla Hormuzinsalmi saadaan auki.
Se olisi iso helpotus Trumpille, joka ajelehtii kohti murskatappiota marraskuun välivaaleissa, koska Lähi-idän kriisi on nostanut polttoaineiden hinnat pilviin USA:ssa.
Sodan päättyminen olisi myös globaalin talouden notkahduksesta kärsivän ja Lähi-idän fossiilisista polttoaineista riippuvaisen Kiinan etu. Vastapalvelukseksi Xi voisi painostaa USA:n presidentin ottamaan etäisyyttä Taiwaniin ja loiventamaan linjaansa maiden välillä kytevässä kauppasodassa.
Trumpin johtama korkean teknologian markkinoita ja globaaleja rahoitusvirtoja hallitseva USA ei kuitenkaan ole aseeton. Siksi Kiina pitää todennäköisesti savut sisällään eikä Pekingin huippukokous tuota muuta kuin maireita hymyjä ja lunastamatta jääviä lupauksia kauppakiistojen liennyttämisestä.

Xillä ei ole Kiinan öljy- ja kaasureservien ansiosta polttavaa tarvetta saada Hormuzinsalmea auki. Ja Trump taas haluaa viimeiseen asti välttää vaikutelmaa, ettei hän olisi saavuttanut hyökkäyksellään Iraniin oikeastaan mitään ilman Kiinan johtajan apua.
EU:lla olisi nyt mahdollisuus käyttää suurvaltojen välistä umpisolmua hyväkseen.
Euroopalla ja nimenomaan Euroopan unionilla olisi nyt mahdollisuus käyttää suurvaltojen välistä umpisolmua ja kauhun tasapainoa hyväkseen.
Se pitäisi kuitenkin tehdä nopeasti ja kieli keskellä suuta. Aikaikkuna on rajallinen ja virhesiirtojen riski on suuri.

Kiina on Vladimir Putinin sodan tärkein mahdollistaja. Lässähtänyt voiton päivän paraati Moskovassa ja tuonpuoleiset höpinät Saksan entisen liittokansleri Gerhard Schröderin roolista rauhanvälittäjänä osoittavat, että Venäjän johtaja on pahemmassa pulassa kuin luullaan.
Nyt, jos koskaan, Euroopan johtajien pitäisi lähteä puskemaan eteenpäin Ukrainan kannalta siedettävää sodan loppuratkaisua, joka Putinin kannattaa tai on pakko hyväksyä.
Xillä voisi olla intressi taivuttaa Putin rauhaan, jos se tarkoittaa, että taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö Euroopan kanssa tiivistyy.
EU:n ja Kiinan välinen taloudellinen riippuvuus on molemminpuolista eikä se ole epäsymmetristä pelkästään Kiinan eduksi.
EU:n ja Kiinan välinen taloudellinen riippuvuus on molemminpuolista eikä se ole epäsymmetristä pelkästään Kiinan eduksi. Periaatteessa EU:lta löytyy muskelia tehdä tarjous, joka ei murenna entisestään Euroopan strategista autonomiaa ja joka on Kiinalle niin houkutteleva, että sen kannattaa lähteä taivuttamaan Putinia rauhaan Ukrainassa.
Oleellisinta ja myös vaikeinta on huolehtia siitä, ettei diili Xin kanssa ole käytännössä EU:n kohtalokas luiskahdus Kiinan leiriin eikä myöskään näytä siltä.

USA on Trumpista huolimatta Euroopan tärkein liittolainen. Ja sellaisena sen on myös syytä pysyä.
Eurooppalaisten johtajien ei edelleenkään ehdoin tahdoin kannata tehdä jotain sellaista, joka Washingtonissa tulkitaan aloitteeksi korvata liittolaissuhde jollain toisella. Ei, vaikka Trump-kammo kuinka ravistelisi.
Artikkelia on muutettu 12.4. klo 17.30. Se on pääkirjoitus, ei kolumni.