EU ei voi antaa Orbánin torpedoida Ukrainan EU-jäsenyyttä ja luvattuja tukia − yhtä keinoa pitää silti välttää kun niskuroijaa taivutellaan

Venäjän hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle on annettu monelta eri suunnalta paljon paatosta tihkuvia lupauksia. Viestien ydin on ollut sama: Vladimir Putinin johtama Venäjä ei saa voittaa hyökkäyssotaansa – siksi Ukrainaa tuetaan niin pitkään kuin on tarpeen.

Nyt lupaukset pitää lunastaa. Ja aikaikkuna, jossa se voidaan tehdä, on rajallinen.

Ukrainan torjuntataistelu on ajautunut umpikujaan. Karuimmin siitä on kertonut maan asevoimien komentaja Valeri Zalužnyi. Ilman lännen lisätukea Ukrainan tilanne on toivoton. Umpikujasta ei päästä pois muuta kuin perääntymällä.

Tämä vaihtoehto olisi huonoin mahdollinen sodan lopputulema Ukrainalle ja koko Euroopalle: Putinin johtama Venäjä olisi niskan päällä, kun neuvottelut rauhanratkaisusta olisi käytännössä pakko aloittaa.

Siitä huolimatta sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on yhä vaikeampaa lunastaa Ukrainalle annettuja lupauksia.

Viime viikolla Yhdysvaltain senaatti kaatoi lisämiljardien pumppaamisen Ukrainaan. Senaatin republikaanien mielestä Meksikosta tulevan pakolaistulvan patoaminen on nyt tärkeämpi rahareikä kuin Venäjän valloitusretken torjuminen.

Presidentinvaaleihin valmistautuva USA kääntyy sisäänpäin. Päävastuu Ukrainalle annettujen lupausten lunastamisesta siirtyy yhä enemmän Euroopalle, missä tilanne ei näytä yhtään paremmalta.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on ottanut koko EU:n panttivangikseen (MT 4.12.). Hän uhkaa huomenna torstaina alkavassa huippukokouksessa torpedoida sekä 50 miljardin tukipaketin että turvallisuussitoumukset, jotka Ukrainalle on luvattu.

Turvallisuussitoumuksilla tarkoitetaan ennen muuta Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelujen aloittamista ja Euroopan rauhanrahaston eli EPF:n kautta annettavaa sotilaallista tukea.

Kaikki tietävät, kuka voittaa, jos Orbán toteuttaa uhkauksensa. Jos EU:lta ei heru lisää aseita eikä rahaa ja jos jäsenyysneuvottelujen aloittaminen siirtyy, Putin saa sekä henkisen että sotilaallisen yliotteen. Sen seuraukset voivat olla karuja Ukrainalle ja koko Euroopalle.

Siksi EU:n on alkavassa huippukokouksessa käännettävä kaikki kivet, jotta Ukraina saa rahansa ja päätös jäsenyysneuvotteluista syntyy. Samaan aikaan Venäjän eristämistä on jatkettava entistä päättäväisemmin, vaikka tähänastisten pakotteiden vaikutukset Putinin sotakoneen toimintakykyyn ovat olleet vaatimattomia.

Sanna Marin (sd.) oli Suomen pääministerinä yksi niistä eurooppalaisista poliitikoista, jotka olivat kovaäänisesti lupaamassa tukeaan presidentti Volodymyr Zelenskyin johtamalle Ukrainalle. Kuva: Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia

Etukäteen merkkejä huippukokouksen läpimurrosta on valitettavan vähän. Sekä jäsenmaiden muodostaman EU-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel että Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat turhaan yrittäneet taivutella Putinia hyysäävää Orbánia.

Oman vaikean lisäkierteensä keskusteluihin tuo Saksa. EU:n suurimmalla kansantaloudella on vaikeuksia oman budjettinsa kanssa. Siksi siltä tuskin tulee komission toivomia lisäpanostuksia EU:n budjettiin. Jos rahoituskiista ei ratkea, myös Ukraina jää nuolemaan näppejään.

EU-maat voisivat kanavoida Ukrainalle rahaa ja aseita kahdenvälisillä sopimuksilla ja lainajärjestelyillä. Se olisi kuitenkin kirvelevä tappio koko unionille. Monissa jäsenmaissa halu tukea ukrainalaisia hiipuisi, kun EU-kanava tyrehtyisi eikä rahaa aseostoihin enää tulisi rauhanrahasto EPF:stä.

Unkarin ”ostaminen” Ukraina-tukien taakse ei sekään ole todellinen vaihtoehto. EU on jäädyttänyt 13 miljardia Ukrainalle korvamerkittyjä rahoja oikeusvaltiorikkomusten vuoksi. Jos näitä miljardeja vapautetaan, EU pyyhkii pöytää omilla periaatteillaan, koska Unkari on tehnyt vain pienen osan vaadituista korjausliikkeistä.

Jos EU-johtajat eivät pysty lunastamaan Ukrainalle annettuja lupauksia ja jos nimenomaan Viktor Orbán ajaa EU:n tähän Putinin strategisia etuja palvelevaan katastrofiin, yksi asia on ainakin selvä: Orbánin johtaman Unkarin paikka ei ole EU:ssa.