Vesi ja vakaus ovat Suomen valtti – kun ulkomaalaiset hakevat ostettavia maatiloja

Neuvostoliiton kaaduttua moni suomalainen osti vapautuneesta Virosta itselleen maatilan, kun sosialisoituja maatiloja ryhdyttiin yksityistämään. Ulkomaiset maatilaostoksilla eivät muutenkaan ole poikkeuksellinen ilmiö: näin on tapahtunut eri puolilla maailmaa.

Tähän asti ilmiön mittakaava on ollut maltillinen, mutta tilanne voi muuttua ilmastonmuutoksen, muiden ympäristökatastrofien ja yhteiskunnallisten levottomuuksien myötä. Mitä heikommiksi viljelyolot perinteisesti vahvoilla maatalousalueilla muuttuvat, sitä ankarampaa kilpailua viljelyyn sopivista alueista, riittävästä vedestä ja ravinteista saatetaan jo lähitulevaisuudessa käydä. Tämä kilpailu voi tulla lähemmäksi kuin moni ajatteleekaan.

Vaikka Suomi ei ehkä lyhyen kasvukautensa takia vaikutakaan ulkomaalaisten ostajien kiinnostuksenkohteelta, meilläkin on monia kadehdittuja vahvuuksia. Ennen muuta Suomessa on vettä ja vakautta, joista varsinkaan veden merkitystä ei meilläkään aina ymmärretä.

Tiistaina MT uutisoi, että kiinnostusta suomalaisten karjatilojen ostamiseen on jopa EU:n ulkopuolella, Turkissa (mt.fi 10.2.). Turkkilaisia houkuttaa Suomessa juuri vesi. Meillä veden puute ei rajoita tuotantoa samaan tapaan kuin etelämmässä. Erityisesti nautakarjataloudessa vettä tarvitaan paljon, sekä eläinten juomavedeksi että nurmirehun kasvattamiseen.

On erityisen tärkeää ymmärtää, että turkkilaiset – sen paremmin kuin mahdolliset seuraavatkaan ostajat – eivät halua suomalaistiloja hallintaansa tuottaakseen ruokaa suomalaisille kuluttajille. Heidän suunnitelmissaan on kasvattaa nautoja ja tuottaa naudanlihaa nimenomaan omille kotimarkkinoilleen. Turkissa naudanlihan tuottajahinta on jopa kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna, minkä vuoksi Suomen tuotantokustannuksetkaan eivät ole iso kysymys turkkilaisostajille.

Tilanteeseen ei pidä reagoida syyllistämällä niitä, jotka tilansa ulkomaiselle toimijalle kenties myyvät. Markkinataloudessa näin saa toimia, eikä sitä pidä lähteä rajoittamaan tai moralisoimaan. Jos Suomessa halutaan jatkossakin säilyttää päätäntävalta täällä tuotettuun ruokaan, sekä politiikan että elintarvikemarkkinoiden on tietoisesti tehtävä töitä sen eteen: ennen muuta pitää huolehtia suomalaisen maatalouden kannattavuudesta ja investointikyvystä sekä siitä, että halukkaita jatkajia on omasta takaa.

Jos taas suomalaiset poliittiset tai yrityspäättäjät eivät ymmärrä Suomessa tuotetun ruoan arvoa, muut sen kyllä ymmärtävät. Laadukkaille elintarvikkeille on kyllä ottajia muualla, ja silloin tuotteiden ohella myös taloudellisen hyödyn keräävät ihan muut kuin suomalaiset.