Turkkilaiset havittelevat Suomen nautatiloja – keskusteluja käydään jo
Tuotannon kalleus Suomessa ei tuntuisi olevan merkittävä kynnyskysymys.Tilaajalle
Turkissa olisi kysyntää myös Suomessa tuotetulle naudanlihalle. Turkkilaiset voisivat tuottaa sitä täällä myös itse. Kuva: Pasi Leino, PixabayNaudanlihan tuottaminen Suomessa herättää kiinnostusta ulkomaisissa toimijoissa jopa EU:n ulkopuolella.
”Pitää paikkansa, että katseita kohdistuu yhä enemmän Suomen suuntaan tässä asiassa”, vahvistaa vuodenvaihteessa päättyneen Breed Expo -vientihankkeen työntekijä Antero Kaappa.
Hän jatkaa tiedossaan olevan muun muassa suomalais-turkkilaisen tahon, joka on kiinnostunut karjatilasta Suomessa ja elintarvikkeiden tuottamisesta täällä nimenomaan vientiin.
”Meillä on käytössämme runsaasti puhdasta vettä. Tämän asian arvo on nyt todettu myös muualla maailmassa”
Myös Pihvikarjaliiton puheenjohtaja Tero Hosike kertoo turkkilaisten olleen kiinnostuneita naudanlihan tuotannosta Suomessa.
”Syynä oli nimenomaan veden riittävyys. Olemme siinä suhteessa ainutlaatuisessa asemassa maailmassa, että meillä on käytössämme runsaasti puhdasta vettä. Tämän asian arvo on nyt todettu myös muualla maailmassa”, hän toteaa.
Pula vedestä on merkittävä naudanlihan tuotannon este Turkissa ja Lähi-idässä. Pohjavesialueita on harvassa.
Nauta voi Suomessakin juoda kesäkaudella jopa 200 litraa vuorokaudessa.
”Turkin Konyan alueen tuottajat ovat kertoneet, että vielä 15 vuotta sitten vettä pumpattiin siellä 70 metristä. Nyt joudutaan menemään 200–300 metriin. Tämä aiheuttaa myös maanvajoamisia. Konyan alueellahan on hyvin monipuolista maataloutta”, Kaappa avaa.
Suomessa kotieläintaloudelle välttämätöntä vettä on riittämiin, sillä sadanta ylittää haihdunnan.
Turkin markkina on suuri.
”Siellä asuu lähes 100 miljoonaa ihmistä”, Kaappa muistuttaa.
Lisäksi maa toimii naudanlihan suhteen porttina muualle Lähi-itään. Alueella on kysyntää naudalle runsaasti, osittain siksi, että muslimit eivät syö sianlihaa.
Lihasta myös maksetaan hyvin.
”Suomen tuottajahinnat ovat pitkään olleet alle puolet Turkin tuottajahinnoista. Tätä pohtiessani ihmettelen, että onko vientiosaamisemme oikeasti tällä tasolla? Viennissä halutaan nähdä enemmän esteitä kuin mahdollisuuksia”, Kaappa toteaa.
Kaiken kaikkiaan kansainvälisessä nautakaupassa on valtava mittakaava.
”Turkkilaiset ovat kertoneet, että Turkkiin tuodaan Etelä-Amerikasta joka kuukausi 25 tuhatta nautaa kasvatettavaksi. Kyse on vieroitetuista vasikoista. Tuo laivamatka kestää noin 20 vuorokautta. Kaukaisin tiedustelu minulle on tullut Pakistanista.”
Naudanlihan tuotannon kustannukset olisivat luonnollisesti Suomessa yhtä suuret ulkomaalaisille kuin suomalaisillekin tuottajille, mutta tämä tuntuu olevan toissijainen asia veden riittävyyteen nähden.
”Suomen talvi voi olla asia, jota ulkomaalaiset tuottajat eivät tule ajatelleeksi, vaikka kustannustasomme onkin tiedossa”, Hosike pohtii.
Ulkomaalaisessa omistuksessa ja tuotannossa ei varsinaisesti ole mitään uutta. Myös suomalaiset ovat ostaneet maatiloja esimerkiksi Virosta ja hollantilaiset ovat hankkineet runsaasti maatiloja eri Euroopan maista.
Susanna Heikkinen Pihvikarjaliitosta kysyy, olisiko ulkomaalainen nautatilojen omistus ja tuotanto Suomessa lopulta paha asia, mikäli investointihaluja olisi.
”Se lisäisi kilpailua, tarjoaisi kenties alalle lisää töitä ja toisi markkinoillemme uusia kanavia.”
Jos Suomeen syntyisi uudenlainen verkosto vientiä varten, olisi myös helpompaa perustaa tuottajaorganisaatioita, jotka tuottaisivat lihaa nimenomaan vientiä varten.
”Markkinansa on tunnettava, ja mikäli vientiin erikoistuttaisiin, olisi myös tuotantoa muutettava vastaamaan asiakkaan toiveita”, Heikkinen pohtii.
Muualla maailmassa halutaan useimmiten syödä rasvaisempaa naudanlihaa kuin Suomessa.
Tällä hetkellä erilainen maku lihan suhteen on osittain myös sen viennin este. Kun Suomesta viedään vasikoita tai lihaa, voidaan näiden eläinten ruokintaa muuttaa niin, että lopputuloksena saadaan halutunlaista laatua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
