Kuntaliitosten perustuttava todelliseen tarpeeseen

Velkaantumiskeskustelun ja pienempien politiikan pintakuohujen alla on käynnistynyt keskustelu kuntien tulevaisuudesta.

Liitosten määrä on vähentynyt merkittävästi 2010-luvun taitteen kiivaista vuosista. Pertunmaa liittyi Mäntyharjuun viime vuonna, mutta tänä vuonna liitoksia ei ole toteutunut.

Painetta niihin on kuitenkin lisätty. Ensin Kuntaliiton kokoomustaustainen toimitusjohtaja Minna Karhunen totesi, ettei kaikkien kuntien jatko itsenäisenä ole realistista (HS 24.4.). Pääministeripuolue kokoomuksen puoluehallitus esitteli pari viikkoa sitten esityksensä puolueen tavoiteohjelmaksi. Mallissa kunnat jaettaisiin ydinkuntiin ja lähikuntiin. Lähikunnalla olisi vähemmän tehtäviä kuin ydinkunnalla.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on väläyttänyt samankaltaista mallia, jossa kunnat jaettaisiin ydinkuntiin ja ympärillä toimiviin identiteettikuntiin.

Kunnat voivat tehdä laajaa yhteistyötä jo nyt. Se ei ole ollut kustannusjakoineen aina helppoa. Vääntöä on myös hyvinvointialueiden palveluverkoston karsimisessa.

Ei ole sanottua, että kunnat löytäisivät jouhevasti yhteisen näkemyksen roolijaosta. Ydinkunnilla pitäisi olla varmuus rahoituksesta voidakseen tarjota palveluja myös lähikuntien asukkaille. Julkisen talouden ahdingossa valtionosuuksien kasvuun on vaikeaa luottaa.

Tällöin vaihtoehdoksi jäisi kuntaveron korotus, jota monet kunnat karsastavat. Joissain tapauksissa voi tuntua helpommalta lyödä hynttyyt yhteen kuin yrittää sopia keskinäisestä työnjaosta. Se voi olla yksi ydinkuntaesitysten tausta-ajatuksista.

Kuntien talouden on oltava kunnossa, jotta ne pystyvät tuottamaan riittävät palvelut. Siksi avauksia kuntakentän uudistamiseksi ei kannata suoralta kädeltä tyrmätä. Keskeisempää olisi kuitenkin ensin määritellä, mitä kuntien voidaan olettaa tarjoavan asukkailleen. Palvelulupauksen jälkeen on helpompi käydä keskustelua rakenteista.

Katseet kohdistuvat kuntien tulevaisuutta pohtivaan parlamentaariseen työryhmään, jonka raportin odotetaan valmistuvan syksyllä 2027. On hyvä muistaa, että valtio voi puuttua kuntien itsenäisyyteen jo nyt kriisikuntamenettelyn kautta.