Podetko huonoa omaatuntoa noutoruuan tilaamisesta? Turhaan, sillä jo muinaisessa Pompeijissa haettiin ruokaa kotiin

Voisi kuvitella, että noutoruoka ja ruuan tilaaminen kotiin olisivat nykyajan keksintöjä, mutta näin ei suinkaan ole asian laita – itse asiassa noutoruokaa mutustettiin jo antiikin aikoina. Esimerkiksi vuonna 79 tulivuorenpurkauksen alle jääneen Pompeijin kaupungin raunioista on löydetty yli 200 thermopoliumia, eli katukeittiötyylistä tiskiä, josta ruokaa sai napata mukaan. Samantapaisia katukeittiöitä oli myös asteekkivaltakunnassa ennen eurooppalaisten saapumista 1500-luvulla.

Noutoruoka ei suinkaan aina ollut arjen luksusta tai ruuanlaiton välttelyä. Esimerkiksi keskiajan Euroopan suurkaupungeissa köyhin kansanosa asui ahtaasti, eikä omaa keittiötä ollut läheskään kaikilla käytössä. Katukojujen pöperöt olivat kuitenkin kyseenalaisia jopa keskiajan mittapuulla, joten esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa viranomaiset sulkivat kojuja usein.

Nykyaikana noutoruokaa syövät myös he, joilla on sekä keittiö että ruuanlaittotaitoja. Tämän ilmiön juuria voi etsiä esimerkiksi 1950-luvun Yhdysvalloista.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalainen keskiluokka muutti lähiöihin, jonne kulkemiseen tarvittiin auto. Lähiöomakotitalon olohuoneen itseoikeutettu valtias oli televisio, joka puolestaan viihdytti talon kaikenikäisiä asukkaita.

Ravintolat tietenkin huomasivat, että ihmiset alkoivat viihtyä kotonaan vähän turhankin hyvin, eivätkä enää lähteneet yhdessä ravintolaan syömään. Asiakkaiden katoamisen estämiseksi ravintolat kehittivätkin niin kutsutut televisioannokset, jotka oli helppo napata ravintolasta mukaan ja syödä kotisohvalla.

Noutoruuan lähisukulainen, kotiinkuljetus, on sekin vanha keksintö. Esimerkiksi 1300-luvun Pariisissa hyvätuloiset perheet saattoivat tilata päivällistarpeensa kotiinkuljetettuina suoraan teurastajan puodista. Intian Mumbaissa puolestaan keksittiin 1880-luvulla alkaa toimittaa kotiruokaa suoraan työpaikoille. Nykyään tämä dabbawallaksi kutsuttu toiminta työllistää 5 000 henkeä ja ruokkii 200 000 henkeä päivittäin.

Intiassa ruuan kuljettamiseen käytetyt, dabba-nimiset ruuankuljetusastiat koostuvat useista päällekkäisistä, metallisista kulhoista, joita kannetaan yhdestä kantokahvasta. Tällaiset ruuankuljetusastiat olivat Suomessakin tuttuja jo 1800-luvun alkupuoliskolla.

Suomessa näitä monikerroksisia astioita kutsuttiin porttööreiksi ruotsin kielen matportör- eli ruuankuljetin-sanan mukaan. Porttööriruokaa söivät erityisesti he, joilla ei ollut asunnossaan keittiöitä tai joiden ei oletettu kokkaavan omia aterioitaan.

Esimerkiksi keittiöttömissä vuokrahuoneissa asuvat, matalapalkkaiset naiset turvautuivat todennäköisesti edulliseen porttöörimuonaan, vaikka olisivat keittotaitoisia olleetkin. Miesten ei sen sijaan oletettu tarttuvan kauhaan, joten porttööripalveluja mainostettiinkin vielä 1900-luvun alussa muun muassa opiskelijanuorukaisille ja kesäleskiksi jääneille ukkomiehille, joiden perhe oli lähtenyt maalle kesänviettoon.

Suomessa, kuten muuallakin länsimaissa, erilaisten kotiinkuljetuspalvelujen kysyntä räjähti keväällä 2020, kun koronapandemia alkoi. Digiloikka koski luonnollisesti myös ravintola-alaa.

Kun suomalainen nykyään noutaa tai tilaa kotiin ruokaa ravintolasta, valinta osuu useimmin pizzaan, sushiin tai hampurilaiseen. Haaga-Helian vuonna 2021 teettämän kyselyn mukaan itse noudettu ravintolaruoka vastaa hieman useammin ostajan ennakko-odotuksia kuin suoraan kotiin tuotu annos.

Lähteet: HS 4.4.2020, Hotelli- ja ravintolamuseo 3.6.2019, Time 14.4.2016

JUTTUA MUOKATTU 13.5.2024 klo 17.10: Kirjoitusvirhe, joka piti sisällään oletetun julkaisuajan, poistettu alusta.