Kokkailun avulla voi harjoitella jos jonkinlaista taitoa – siksi sitä käytetäänkin yleisesti toimintaterapiassa

Suunnittelu, toiminnan aloittaminen, ohjeen noudattaminen, homman saattaminen loppuun ja lopputuloksesta nauttiminen. Ruuanlaitto ja leipominen ovat melkoisen monimutkaisia puuhia, jos toiminnan osasia alkaa erikseen pohtia.

Ei olekaan sattumaa, että erityisesti leipomista käytetään usein osana toimintaterapiaa, kertoo toimintaterapeutti, Toimintaterapia TOI-pron yrittäjä Janne Toivonen.

”Leipominen sisältää niin suuren määrän erilaisia toiminnan osia, että sen avulla voi harjoitella lähes mitä tahansa taitoa.”

Toimintaterapia on kuntoutusta, jossa opetellaan ja vahvistetaan taitoja ja valmiuksia, joita ihminen tarvitsee esimerkiksi arkielämässä, opiskelussa tai työelämässä. Toimintaterapeutti voi työskennellä laaja-alaisesti eri haasteiden ja diagnoosiryhmien kanssa.

Toivonen antaa haastattelua edeltäviltä päiviltä kaksi esimerkkiä toimintaterapian ja ruuanvalmistuksen yhdistämisestä. Ensinnäkin leipomisen avulla on mahdollista harjoitella monenlaista sensomotorisia taitoja, eli kykyä yhdistellä aisteja ja kehon tuottamaa liikettä.

Esimerkiksi lapsella saattaa olla haasteita käsien käytössä, mutta hänestä voi tuntua ylitsepääsemättömän tylsältä jumpata käsiään. Sen sijaan esimerkiksi pullan tai piparien leipominen tuntuu hyvinkin mielekkäältä, ja siinä samalla sensomotoriikka kehittyy kuin huomaamatta: mittaaminen on tarkkaa puuhaa, samoin kuin kauliminen tai leipomuksen koristelu. Lisäksi maaliviivalla odottaa maukas lopputulos.

Toivonen antaa toisen esimerkin tavasta yhdistää ruuanlaittoa ja toimintaterapiaa. Jos asiakkaalla on psykiatrisia haasteita toiminnanohjauksessa, kuten asioihin ryhtymisessä tai loppuunsaattamisessa, Toivonen saattaa viedä asiakkaan laavulle paistamaan makkaraa.

Laavuretken avulla on mahdollista harjoitella yhtä jos toistakin taitoa, sillä retki pitää suunnitella ja suunnitelma toteuttaa. Kun saa nuotion syttymään, repussa on suunnitelman mukaisesti evästä ja lopuksi hampaansa voi iskeä tirisevään makkaraan, onnistumisen kokemus on kokonaisvaltainen.

Ihmiselle, jolla ei ole toiminnanohjauksen haasteita, tällainen puuhastelu voi tuntua läpihuutojutulta. Toivonen kuitenkin huomauttaa, että kaikille esimerkiksi pieni päiväretki laavulle ei ole oirekuvasta johtuen mahdollista ilman terapeuttia. Terapeutti on tällöin mukana mahdollistamassa onnistumisen kokemuksen.

”Jos ei ylipäätään uskalla lähteä liikkeelle, jos puolet asioista unohtuu ottaa mukaan tai jos nuotio ei sytykään, eihän siinä käsitys omista kyvyistä parane.”

Onnistumisen kokemus on avainasemassa siinä, että ihmisen myönteinen toiminnallinen identiteetti kehittyy. Rautalangasta väännettynä tämä tarkoittaa, että ihmiselle syntyy kuva siitä, että hän pystyy oppimaan ja onnistumaan, kun huolellisesti harjoittelee. Vähitellen terapiassa opitut asiat siirtyvät arkeen.

Toivosen mukaan toimintaterapian ytimessä on toiminnan pilkkominen, soveltaminen ja porrastaminen kunkin asiakkaan tarpeiden, tilanteen ja taustan mukaan. Siksi esimerkiksi pullanleivonta tai makkaranpaisto on jokaisen asiakkaan kanssa erilainen tilanne.

Ruuanlaitto ja leipominen ovat toimintaterapiassa monelle mielekästä tekemistä, sillä ne ovat arjessa olennaisia taitoja ja lisäksi ne nivoutuvat itsestä huolehtimiseen.

Moni kotileipuri tykkää upottaa kätensä taikinaan, eikä taikinaterapiasta Toivosen mukaan suotta puhuta. Siinä on kyse aivan samasta ilmiöstä kuin mihin toimintaterapian avulla pyritään.

”Leipomalla saa nimenomaan hyvää mieltä ja onnistumisen kokemusta”, Toivonen kuvailee.