Lounasseteli opetti tavalliset työntekijät käymään päivisin ravintoloissa – etätöissä ravintolalounas on luksusta, vain yksi asia tökkii

Olen aina tyytyväinen, kun saan raahauduttua etätöistä jonkin ravintolan monipuolisen lounaspöydän äärelle.

Lounasseteli totutti tavalliset työntekijät käymään ravintoloissa päivisin.

Lounasseteli täyttää Suomessa alkavana vuonna 50 vuotta. Ravintolat ja Luottokunta perustivat Lounasseteli Oy:n vuonna 1974.

Varsinaisen lounassetelin liikeidean keksi britti John Hack 70 vuotta sitten. (Hän perusti Luncheon Vouchers Ltd:n seuraavana vuonna. Maan hallitus myönsi verotusedun, 15 penceä.)

Suomessa työaikaisen ruokailun juuret olivat 1930-luvulla metsätyökämpissä. Sotien jälkeen työmaaruokaloita oli joka toisessa tehtaassa.

(Lounasseteli avitti etenkin pk-yrityksiä ruokailun järjestämisessä.)

Nyt 27 prosentilla 25–64-vuotiaista on Edenredin tutkimuksen mukaan lounasetu käytössä.

Lounas ravintolassa on melkein aina monipuolisempi kuin lounas kotona. Notkuvat salaattipöydät ovat terveellistä luksusta verrattuna muutamaan kirsikkatomaattiin ja kurkunpätkään.

Yksi asia kyllä tökkii. Osa lounasravintoloista tarjoaa jälkiruuaksi vain kahvia.

Teenjuojaa riipaisee: onko tee tosiaan niin iso lisäkulu, että siitä kannattaa nipistää? Pussitee ei maksa maltaita.

Vielä parempi, jos tarjolla on haudutettua teetä. Parhaan lounasteeni on juonut sipoolaisessa ravintola Tilassa, lampaiden käyskentelyä vilkuillen.

Lounassetelin maksuraja nousee vuoden alussa. Maksimiarvo nousee 12,70 eurosta 13,50 euroon.

Lounaan hinta tuntuu asettuvan monessa ravintolassa nimenomaan lounassetelin maksimiarvoon.

Välillä löytyy myös paikkoja, jotka elävät omaa elämäänsä. Lähi-Nesteeni monipuolinen, itse tehdyn oloinen lounas maksaa 10,90 euroa.

Kahvi tai tee kuuluu hintaan.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.