”Leikkelekielto” kuohuttaa, mutta ei kerro oikeastaan mitään uusista ravitsemussuosituksista

Uudet kansalliset ravitsemussuositukset julkaistiin tämän viikon keskiviikkona. Jo etukäteen jotkin suosituksista saivat kansalaiset kiehahtamaan.

Etenkin leikkeleiden syöminen tai syömättä jättäminen joutuivat monien hampaisiin, ei vähiten median.

Uutisointi oli sinänsä ymmärrettävää. Median täytyykin tehdä ravitsemussuositusten kaltaisista, vaikeasti hahmotettavista kokonaisuuksista helposti käsitettäviä.

Meetvurstit ja makkarat ovat tismalleen niitä ”miten tämä vaikuttaa minun elämääni” -asioita, joita toimittajat koettavat yleisölle parhaansa mukaan tarjoilla.

Lisäksi elintärkeitä klikkejä tienaa kysymällä, saako aamupalaleivälle laittaa kaksi viipaletta palvikinkkua vai pakottaako viranomainen tyytymään yhteen tai peräti luopumaan kaikesta?!

Mutta kun suositukset kehystää näin, kokonaisuus helposti hukkuu.

Yksityiskohtiin takertumalla onnistutaan lähinnä hämmentämään kansalaisia, joiden terveyden edistämiseksi suositukset annetaan. Tämäntapaisen uutisoinnin seurauksena monelle on yhä epäselvää, ovatko kananmunat terveellisiä vai eivät.

Vielä pahempaan suurukseen joutuu kadunmies, jos pitäisi olla tietoinen flavonoidien, trans-rasvojen tai antioksidanttien vaikutuksista omaan terveyteensä.

Siksi olisi parempi keskittyä muuhunkin kuin leikkeleisiin. Kuten esimerkiksi Ruokavirasto, joka ilmaisee asian ykskantaan: terveyttä edistävä ruokavalio on kokonaisuus.

Nykyisissä pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ohjeistetaan jo, että meillä päin maailmaa ruokavalion pitäisi koostua pääasiassa monipuolisesta kasviperäisestä ruoasta ja kalasta.

Ohje ei sulje pois leikkeleitä, lihaa, suklaata, juustoja tai ylipäätään mitään muutakaan.

”Monipuolisesti kasviksia ja kalaa” tarjoaa pikemminkin suuntaviivat terveelliselle ruokavaliolle. Niitä tarvitaan ajassa, jossa pelkkä supermarketin valikoiman laajuus saa ihmettelemään, miten syödä oikein.