Ruokavienti tarvitsee pysyvyyttä, tekoja ja tukea

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) paljastaa kulkeneensa vuosi sitten Grüne Woche -messuilla hieman vaivautuneenakin, sillä muiden, näyttävästi ruokapromoaan tehneiden maiden keskellä yksi osasto loisti poissaolollaan.

Suomella ei nimittäin katto-osastoa ollut, vaikkakin pari jo Saksaan kauppaa tekevää yritystä paikalla olikin.

”Olen iloinen siitä, että vientiponnistelumme alkavat tuottaa tulosta ja kun nyt ollaan yhdessä täällä, niin iloinen olen myös siitä, että mukaan on uskaltautunut heitä, joille kosketus vientiin on aivan uusi asia. En usko, että ilman toisten tukea tätä uskallusta olisi”, ministeri Essayah sanoo.

Juttelukierros mukana olevien kolmenkymmenen yrityksen kanssa paljastaa sen, miten yrityksiä on jännittänyt messuille tulo ja tuotteensa saksalaiskuluttajille tykö tekeminen. Myös taloudellinen panostus on pienille yrityksille merkittävä.

Täysin uuden innovaation, voikukkaöljyn kanssa Eurooppaan mielivä, punkaharjulaisen Cafe Rantakiven yrittäjä Pasi Hirvonen on yksi heistä.

Voikukkatuotteet häviävät osastolta vauhdilla ja tuntuu, että saksalaiset innostuvat tuotteesta.

”Puhuin ministeri-Sarille juuri tästä, että mitäs sitten seuraavaksi. Sanoin, että eihän meillä ole osaamista tämän jälkeen olla suuri tekijä ja ottaa tilannetta haltuun, kun ei oikein tiedetä edes, että mihin tuotantokapasiteetti riittää”, Hirvonen pähkii.

Ja mitäpä ministeri sitten Hirvosen kysymykseen vastasi?

”No, hän sanoi, että laita hänelle viestiä, niin palaan ja kerron, mitä sinun seuraavaksi pitää tehdä”, sanoo Hirvonen ja jää vaikutelma, että ministeri muuten saa postia.

Päivi Karhunen toivoo kosolti konkretiaa suomalaiseen ruokavientiin. Punkaharjulainen yrittäjä Pasi Hirvonen puolestaan miettii voikukkaöljynsä tulevia haasteita ja mahdollisuuksia Euroopan markkinoilla. Kuva: Laura Ruohola

Hallitusohjelmassa määritellään, että suomalainen 2 miljardin ruokavienti pitää tuplata vuoteen 2031 mennessä. Tämä tarkoittaa yli hallituskauden menevää tahtotilaa ja rakenteita ja tietenkin sitä, että jo koko ajan pitäisi tapahtua.

”Viime viikolla lähti kaksikymmentäviisi tonnia kananjalkoja Atrialta Kiinaan, että kyllä, vientiponnistelut näkyvät konkreettisina isoina kauppoina”, ministeri Essayah muistuttaa.

Hän tosin myöntää, että pysyvien rakenteiden puute on merkittävästi vaikuttanut viennin alisuorittamiseen.

”Aina on ollut joku hanke, joka on loppunut ja taas ollaan aloitettu alusta. Selkeä muutos on se, että tehdään pysyviä rakenteita, joilla myyntiin voidaan vaikuttaa.”

”On kuitenkin muistettava, että se ei ole Suomen hallitus, joka vie, vaan yritykset vievät. Meidän tehtävämme on varmistaa sellaiset rakenteet, että yritysten vientiponnistelut kantavat”, Essayah sanoo.

Suomen osastolla Berliinin messuviikolla on kolmisenkymmentä ruoka-, juoma- ja matkalualan yritystä. Messut kestävät sunnuntaihin. Kuva: Laura Ruohola

Ruokavientikeskustelun yhteydessä on puhuttu innolla siitä, miten yritykset nyt haluavat olla mukana ruokaviennin uudessa tulevaisuudessa ja miten yritysten välinen yhteistyö kantaa.

Äkkiseltään ajatus voisi kuulostaa kliseiseltä, mutta ministeri vakuuttaa asian olevan puhutulla tolalla.

”Yritykset tekevät yhteistyötä ja se on erittäin hyvä. Olen nähnyt sen, että esimerkiksi kauppaketjut ja vastaavat ovat lähteneet promoamaan suomalaisia pientuotteita, jotta niitä saataisiin esille kansainvälisiin ketjuihin vaikkapa Carrefouriin”, Essayah käy läpi yhteisöllisyyden malleja.

Grüne Wochen Suomi-esillepanosta vastaavan Kouvola Innovation oy:n asiantuntija Päivi Karhunen pohtii 30 vuoden elintarvikealan kokemuksella puhuttua yritysten välistä intoa vientiyhteistyöhön.

”Suomessa on herätty elintarvikealan kehittämiseen ja tekeminen innostaa. Se on tietenkin erinomaista. Ajattelen kuitenkin, että pienten ja suurten yritysten tarvitsemat tukitoimet poikkeavat toisistaan ja siten yhden koon ratkaisu ei kaikille toimi”, Karhunen muistuttaa.

Karhunen katsoo meneillään olevaa messuviikkoa vuosien kokemuksella ja on käynyt kosolti keskusteluja myös vaikkapa 7 miljardin vuotuista ruokavientipottia tikuttavan Ruotsin kanssa.

”Erot meidän ja heidän välillä löytyvät todella helposti. Ruotsalaiset kysyvät, että missä Suomi näkyy. Me luulemme, että kaikki maailmassa tietävät ja tuntevat puhtaat suomalaiset elintarvikkeet, vaan eivätpä tunne. Erilaisia selvityksiä voi tehdä, mutta sen jälkeen pitää saada asioita toteutukseen”, päättää Karhunen.

20.1. klo 11 artikkeliin lisätty ministerin puoluetunnus

Ritva Sammalkivi kertoi ministeri Essayahille yrityksensä Sammalmamman lähihunajasta ja luonnonkosmetiikkatuotteista. Hunajaväärennökset ovat Sammalkiven mukaan puhuttaneet alan ihmisiä kovasti niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.  Kuva: Laura Ruohola