Ruokaa ilman eläimiä tai kasveja

Syötävää proteiinia voidaan tuottaa ilman eläimiä tai peltoa metallitankeissa.

Näin tapahtuu Vantaalla, eikä kyse ole enää tieteiselokuvan haaveesta tai laboratoriokokeista. Solar Foods käynnisti huhtikuussa ensimmäisen tehdasmittakaavan laitoksensa.

Tehtaassa syntyy yhtiön soleiiniksi nimeämää proteiinijauhetta.

Vuodessa Vantaalla pystytään tuottamaan 160 000 kiloa soleiinia. Solar Foodsin laskelmien mukaan proteiinimäärä vastaa joko 50 000 kanan vuodessa munimaa proteiinimäärää tai 300 lehmän vuoden maidoissa olevaa proteiinimäärää.

Maanviljelijöiden ei tarvitse uudesta solumaataloudesta kuitenkaan säikähtää. Toimitusjohtaja Pasi Vainikka näkee, että tehdasmainen solumaatalous voisi jopa parantaa perinteisen maatalouden kannattavuutta ja viljelijöiden asemaa.

”Kasviperäisille tuotteille ei käy mitenkään. Niitä tämä ei korvaa lainkaan.”

Kotieläintuotteita soleiini sen sijaan korvaa ja sitä varten tuote on kehitetty. Sillä voidaan korvata ruoista kananmunaa, maitoa ja lihaa.

Vainikka sanoo suoraan, että kokolihan korvike soleiini ei yritä olla. Ajatus on sen sijaan käyttää ainetta ruokien ainesosana lihan sijasta.

Toimitusjohtaja Pasi Vainikka Solar Foodsin tehtaan edustalla Vantaalla. Tehtaan toiminta on hyvin pitkälle automatisoitu. Kuva: Sanne Katainen

Vantaan laitos on vielä pieni. Sen tarkoitus on osoittaa, että menetelmä toimii tehdasoloissa.

Jos tuotteen kysyntä lähtee vetämään, voi seuraava askel olla rakentaa lähivuosina uusi noin 60 kertaa nykyisen kokoinen tehdas.

Siinä mittakaavassa tuotantokustannus olisi 6,50 euroa kilolta.

Yhtiön on tarkoitus myydä jauhetta elintarviketeollisuudelle. Kuluttajatuotteita se ei itse valmista.

Jauhe pakataan suursäkkeihin. Päivässä tuotetta valmistuu säkillinen. Kuva: Sanne Katainen

Vainikka näkee tulevaisuuden ruokajärjestelmässä tilaa niin solumaataloudelle kuin perinteiselle tuotannolle.

”Ruoka on muutakin kuin nälän poistamista. Ruoka on instituutio”, Vainikka toteaa.

Esimerkkinä hän nostaa joulukinkun, joka on vahva perinne ja johon liittyy muistot, tuoksut, sen paistaminen ja yhteiset kokemukset perheen kanssa.

”Sellaisia perinteisiä asioita soleiini ei pyri syrjäyttämään, mutta voi tuoda uusia ja erilaisia näkökulmia mukaan elintarvikkeisiin”, Vainikka sanoo.

Hän katsoo, että kotieläintuotannossa suunta on tulevaisuudessa korkean lisäarvon premium-tuotteisiin.

”Se tarkoittaisi pieneneviä eläinperäisiä tuotantomääriä, planeetan hyväksi, mutta alkutuottajille nykyiseen verrattuna reilumpia hintoja.”

Tuotantomäärien pienenemisestä ei ole Vainikan mielestä syytä olla huolissaan, jos kannattavuus sillä paranisi. Tuottajien heikko markkina-asema on hänellä hyvin tiedossa.

”Jos kinkkua syötäisiin kerran vuodessa jouluna, tai viikonloppuna joitakin siivuja pizzassa, voisivat ihmiset olla valmiita maksamaan siitä vaikka 100 euroa kilolta”, hän arvioi.

Seuraavan 10 vuoden aikana maailma tuskin vielä sellaiseksi muuttuu. 20–30 vuoden päästä ruuantuotanto voi sen sijaan olla jo hyvin erinäköistä kuin nykyisin.

Vainikka vertaa tilannetta sähköautoihin. 10 vuotta sitten niitä ei vielä otettu kovin vakavasti. Nyt niiden osuus uusien autojen rekisteröinneistä on jo merkittävä, mutta vie vielä paljon aikaa ennen kuin koko autokanta on vaihtunut sähköiseksi.

Kuvan laitteella tehdään vedestä vetyä. Valmistus tarvitsee paljon sähköä. Kuva: Sanne Katainen

Soleiinia valmistetaan kasvattamalla solumassaa tankeissa.

Prosessi alkaa tuottamalla vedestä sähköllä vetyä ja happea. Happi päästetään laitoksesta ulos, vety ohjataan 20 000 litran fermentaatiotankkiin.

Tankissa on vetyä hapettamaan kykeneviä mikrobeja vesiliuoksessa. Sinne johdetaan vetyä, hiilidioksidia ja hieman happea, joiden voimalla mikrobi monistaa itseään ja siitä syntyy proteiinimassaa.

Pasi Vainikka esittelee tankkia, jossa mikrobit monistuvat vedyn ja hiilidioksidin voimalla. Kuva: Sanne Katainen

Tankista otettu massa kuivataan ja säkitetään suursäkkeihin. Kuivausprosessi muistuttaa maitojauheen valmistusta, Vainikka toteaa.

Vesiliuoksessa on ammoniakkia ja mineraaleja eli aivan täysin ilmasta tuote ei synny, vaikka yhtiön iskulause on ”ilmasta ruokaa”.

Pääosin tuotteen raaka-aineet voisivat tulla taivaalta, jos sähkö on aurinkoenergiaa ja vesi sekä hiilidioksidi napataan ilmasta.

Vantaan laitoksella on hiilidioksidia kaappaava laite, mutta se tuottaa alle 10 prosenttia tarvittavasta määrästä. Valtaosa käytettävästä hiilidioksidista on nyt ostotavaraa.

Vantaan laitteeseen ohjataan Solar Foodsin toimiston sisäilmaa eli työntekijöiden hengityksestä syntyvä hiilidioksidi.

Kuvassa on laitteisto, jolla hiilidioksidia kaapataan ilmasta. Talteen saatu hiilidioksidi menee etualan kaasupulloihin. Kuva: Sanne Katainen

Jo 1960-luvulla on tiedetty, että jotkut bakteerit voivat käyttää vetyä energianaan ja siten niistä voitaisiin valmistaa ravintoa.

Läpimurto tehtiin Suomessa vuonna 2017, kun asiaa tutkittiin VTT:n ja Lut-yliopiston yhteisessä projektissa. Energiaosaaja, tekniikan tohtori Vainikka oli yksi tämän monitieteisen hankkeen tutkijoista.

Tällä hetkellä soleiinia on myynnissä vain Singaporessa, mutta pian mahdollisesti myös Yhdysvalloissa.

Solar Foods on tänä syksynä saanut tuotteelleen elintarvikeluvat Yhdysvaltoihin ja Vainikka uskoo, että myyntikampanjoita päästään vielä tämän vuoden aikana siellä tekemään.

EU-maihin uuselintarvikkeen luvan saaminen on hidasta. Kaksi vuotta meni siihen, että EU-viranomaiset miettivät otetaanko Solar Foodsin hakemusta käsittelyyn. Nyt se on käsittelyssä, mutta prosessi on paljon kankeampi kuin Yhdysvalloissa.

”Tuotetta valmistetaan Suomessa, vaikka markkina olisi Euroopan ulkopuolella”, Vainikka sanoo.

Sähkö on Suomessa moniin muihin maihin verrattuna edullista ja uusiutuvan sähkön osuus suuri.

Singaporessa tuotteiden vastaanotto on Vainikan mukaan ollut hyvä, mutta myyntimäärät ovat olleet pieniä, kun tehdastakin vasta käynnistellään.

Yhdysvaltoihin myyntiodotukset ovat jo merkittävämmät.

Solar Foods listautui Helsingin pörssiin tänä syksynä. Yhtiön suurin omistaja on Fazer.