Mämmi oli vuosisatoja sitten erityisesti pitkäperjantain muonaa, ja siihen oli käytännönläheinen syy

Nykysuomalaiset mutustavat pääsiäisenä urakalla suklaamunia ja mämmiä, mutta muuten pääsiäinen ei välttämättä näy keskivertokansalaisen ruokapöydässä. Toisin oli viitisensataa vuotta sitten.

Pääsiäinen oli yksi vuoden ja kirkkovuoden suurimmista juhlista, ja juhla näkyi pääsiäisen ruokapöydissä vahvasti keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, eli 1500–1600-luvuilla, kertoo historiantutkija Jenni Lares Tampereen yliopistosta.

Juhlaruoka tarkoitti etenkin tavalliselle kansalle sitä, että ruokaa oli pöydässä enemmän kuin yleensä.

”Eihän tavallinen kansa syönyt paljoakaan lihaa, joten liha itsessään oli juhlaruoka. Pääsiäisenä syksyn teurastuskaudesta oli kuitenkin jo aikaa, joten lihaa oli tarjolla vähemmän kuin jouluna.”

Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa pääsiäispöydän lihana nähtiin yleisesti lammasta yhteiskunnan kaikissa kerroksissa. Tähän oli muutama syy.

Lammas oli ensisijainen punainen liha ensinnäkin siksi, että lampaita oli määrällisesti paljon enemmän kuin sikoja tai nautoja.

Pääsiäisenä erityisesti karitsan teurastamisessa nähtiin myös vahva symbolinen merkitys, sillä Jeesuksesta puhutaan pääsiäisen yhteydessä Jumalan karitsana, joka kuolemallaan sovitti ihmisten synnit.

Keskiajan kaikuja nähdään suomalaisten pääsiäispöydissä edelleen, sillä nykyään suomalaisten lampaan- ja karitsanlihan syönti keskittyy vahvasti juuri pääsiäiseen.

Keskivertosuomalainen syö lihaa 77 kiloa vuodessa, ja tästä määrästä noin puoli kiloa on lampaanlihaa (Tilastokeskus 21.6.2023).

Lampaan lisäksi myös mämmillä on pitkät pääsiäisperinteet. Mämmi oli pitkään länsisuomalaista ruokaa, ja sitä valmistettiin erityisesti evääksi.

Mämmin hyvän säilyvyyden vuoksi sitä syötiin pääsiäisviikolla erityisesti pitkäperjantaina, sillä tulentekoa pidettiin Jeesuksen kuolinpäivänä sopimattomana.

Nykysuomalaisille tutuinta mämmiä on kaupasta valmiina ostettu herkku, johon lisämakeutta tuo siirappi ja johon on lusikoinnin helpottamiseksi käytetty varsin paljon vettä.

Vuosisatoja sitten mämmin makeus saatiin kuitenkin aikaan pitkään imellyttämällä eikä sokeria lisäämällä. Lares huomauttaa, että Maaseudun Tulevaisuuden lukijakunnassa on varmasti henkilöitä, jotka osaavat tehdä tällaista vanhanajan mämmiä.

”Se on niin kaloripitoista ja tujua tavaraa, ettei sitä pysty kerralla syömään kuin pikku kipollisen. Kaupan mämmiähän voi mämmin ystävä syödä vaikka koko tuokkosen”, Lares kertoo.

Pääsiäinen eroaa joulusta ja juhannuksesta siinä, että pääsiäinen on selkeästi kristillinen juhla. Joulu ja juhannus sijoittuvat talvi- ja kesäpäivänseisauksen tienoille, joten niitä oli vietetty jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen.

Pääsiäisellä ei ollut vastinetta kristinuskoa tuloa edeltävässä vuodenkierrossa, eikä pääsiäinen edes pysy paikallaan kalenterissa, vaan vaeltaa maaliskuun 23. päivän ja huhtikuun 25. päivän välillä.

Keskiajalla Suomen, tai siis Ruotsin valtakunnan itäisten alueiden, elämänmenoon vaikutti vahvasti katolinen kirkko. Katolisella ajalla pääsiäistä edelsi 40 päivän paasto, joka alkoi heti laskiaisen syöminkien ja juominkien jälkeen.

Paaston aikana hurskas kristitty pidättäytyi lihan, maitotuotteiden ja munien syömisestä. Kalaa ei kuitenkaan kielletty syömästä, joten nykytermein muotoiltuna paastoruokavalio oli pesco-vegaaninen.

Vaikka paastosäännöt olivat periaatteessa kaikille samat, tavallisella tallaajalla paastonajan ruokavalio ei välttämättä juurikaan eronnut siitä, mitä pöytään oli tavallisesti mahdollista laittaa.

Sen sijaan ylhäisöllä oli huomattavasti paremmat mahdollisuudet hankkia paastopöytään paljon ja laadukasta kalaa.

Aateliset saattoivat nauttia esimerkiksi lohesta, jota he saivat omistamiensa lohikoskien verotuottoina. Harvojen herkkua olivat myös kuivattu hauki, eli kapahauki, ja tuontikala silli.

1500-luvulla reformaatio toi mukanaan luterilaisuuden, mutta eivät katoliset perinteet yhdessä yössä kadonneet. Pääsiäistä edeltävää paastoa harjoitettiinkin yleisesti vuosisadan loppuun.