Suomessa myydään ruokaa, joka ei ole mistään kotoisin

Korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostivat kotimaisen ruuan arvoa ja arvostusta entisestään. Vaatimuksia ruokaturvasta huolehtimiseen nousi myös meillä laajasti tiedotusvälineiden otsikoihin. Ruuan kotimaisuuden ja ruokaturvan merkitys näyttää kuitenkin unohtuneen nopeasti ja tuontiruoka houkuttelee kauppaketjuja. Tätä perustellaan sillä, että kuluttajat haluavat halvempaa ruokaa.

Halpuus korostuu päivittäistavarakaupan markkinoinnissa vahvasti. Halpuuttaminen saattaa tulla loppupelissä kalliiksi, koska se on uhka ruokaturvan lisäksi ruokaturvallisuudelle.

Kilpailu kuuluu markkinatalouteen, mutta vähimmäisvaatimus pitää olla, että kilpailijoiden pitää noudattaa samoja sääntöjä. Tämä vaatimus ei nykyisin toteudu.

Suomalaiset ja myös muiden Euroopan unionin jäsenmaiden tuottajat ovat jo vuosia vaatineet, että unionin alueelle ei saisi tuoda sellaisia elintarvikkeista, joita ei ole tuotettu EU:n omille tuottajille asettamien vaatimusten mukaisesti. Vaatimus on monesta syystä perusteltu. Kysymys on muun muassa ympäristöstä ja EU:n alueen tuottajien kilpailukyvystä ulkopuolelta tuotavien tuotteiden kanssa.

Kilpailutilanne on mahdoton, jos samalla kentällä on pelaajilla eri säännöt. Esimerkiksi jääkiekossa pelin lopputulos on etukäteen selvä, jos vierasjoukkue saa taklata mutta kotijoukkue ei.

EU:ssa on kyllä pyritty siihen, että esimerkiksi lihan alkuperä pitää ilmoittaa. Vaatimus koskee kuitenkin vain tuoreena tuotua lihaa. Jos liha tuodaan kypsennettynä toiseen maahan, sen alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Suomessa lainsäädäntö on EU:ta tiukempi. Kansallisen asetuksen mukaan elintarvikkeiden aineosana käytetyn lihan alkuperä on aina ilmoitettava riippumatta siitä onko se tuoretta tai kypsennettyä. (MT 24.4.)

Asetuksessa on ainakin broilerin mentävä aukko. Asetus koskee vain pakattuja, Suomessa valmistettuja ruokia. Jos valmistus on tehty esimerkiksi Virossa tai Thaimaassa, lihan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Suomessa voidaan siis myydä laillisesti ruokaa, joka ei ole mistään kotoisin. Tällaiset tuotteet päätyvät useimmiten pikaruokaloihin, ravintoloihin, suurkeittiöihin ja jalosteisiin.

Yksi ruokaturvallisuutta vaarantava kansanterveydellinen ongelma on Pohjoismaiden ulkopuolella yleinen salmonella. Suomessa salmonella on lakisääteisesti vastustettava eläintauti naudoilla, sioilla, kalkkunoilla, broilereilla ja munintakanoilla. Se luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Jos salmonellaa esiintyy, tulee se tilalle erittäin kalliiksi, koska se edellyttää suurta saneerausta.

Ruokaviraston mukaan Suomessa on todettu ihmisillä vuosittain hieman yli 1 000 tartuntatapausta, joista kotimaista alkuperää on vain 15–20 prosenttia tapauksista. Suomen hyvä salmonellatilanne ei ole sattumaa, vaan se on edellyttänyt paljon pitkäjänteistä työtä ja siitä aiheutuu paljon kustannuksia tiloille.

Ruokaviraston mukaan noin vuosi sitten 97 suomalaista sairastui salmonellaan. Saman salmonellan alalajiin sairastui ihmisiä myös monessa muussa EU-maassa.

Tartunnan lähdettä eikä sitä, mistä liha EU:n alueelle tuli, ei Ruokaviraston sivuilta löytynyt. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n raportin mukaan tartuntalähde jäljitettiin Ukrainasta tulleeseen lihaan ja tuotetta tuli Suomeen ainakin Viron kautta.

Suomen tiukka salmonellaseula on kaikkien yhteinen etu, mutta sillä on hintansa. Kansainvälisesti vertailussa erinomaista tilannetta ei saa vaarantaa tuomalla maahan ruokaa, joka ei ole mistään kotoisin. Vastuu on ensisijaisesti maahantuojilla ja kaupalla. Pitää tietää, mitä myy.