

Sodankäynnin kehityksen myötä perinteiseen sodankäyntiin tulee uusi kerros: tekoälyn hyödyntäminen ja miehittämättömät järjestelmät.
”Jatkossa sotaa tullaan käymään kauemmas ja niin, että puolustukseen rakennetaan esimerkiksi miehittämättömillä ja elektronisen sodankäynnin järjestelmillä ja tulenkäytöllä kerros, jossa vastustajaan vaikutetaan ilman joukkojen läsnäoloa. Miehittämättömät järjestelmät saattavatkin taistella jollakin alueella keskenään”, kuvailee Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola.
Iskuilla kauas tähdätään vastustajan selustaan ja johtamisjärjestelmiin.
Perinteisesti Suomen puolustusta on kuvattu kolmiona, jonka kärkenä ovat korkean teknologian järjestelmät ja sen alla on kustannustehokas ja koulutettu 280 000 henkilön reservi. Välineet ovat olleet perinteisiä, miehitettyjä ja osin varsin kalliita lavetteja.
”Ase- ja vasta-ase -kilpailu käy kuumana.”
”Nato on puolustusliitto, mutta nyt eri maat nostavat esiin tarvetta pitkän kantaman vaikuttamiskykyyn. Se on nyt se pelote, eivät pienet droonit.”
Jatkossa tarvitaan siis kaikkea: korkean teknologian rinnalle massatuotteita eli drooneja ja ohjuksia, miehitettyjen rinnalle miehittämättömiä ja puolustusjärjestelmien rinnalle hyökkäyksellisiä.
”Miehitettyjen lavettien suojaaminen on mietittävä tarkkaan. Ase- ja vasta-ase -kilpailu käy kuumana.”
Suomenkin pitää nyt miettiä uusiksi satojen miljoonien eurojen kohdentaminen näiden valintojen vuoksi, Jaakkola sanoo.
Se pitää tehdä tavallista suunnittelusykliä nopeammin.

Puolustusmenot nousevat yli kolmeen prosenttiin kansantuotteesta eli kymmeneen miljardiin euroon 2030-luvulle tultaessa.
”Nyt hankintoihin menee yli puolet, mutta jakoa pitää jatkossa tasapainottaa. Esimerkiksi henkilöstön määrä ja kohdentaminen riippuvat siitä, miten poikkeus- ja normaaliolojen organisaation muodostuu ja millaisia kykyjä meille rakennetaan.”
Ukrainassa näkyy, kuinka vuosien jähmettynyt kulutussota muuttui nopeasti: Venäjä iski ensin Ukrainan siviiliyhteiskuntaan ja energiainfraan ja Ukraina vastaa nyt pitkän kantaman drooneilla ja ohjuksilla.
”Ukraina käy nyt kovaa epäsymmetristä sotaa, ja siitä tulee roiskevaikutuksia myös meille.”
Venäjä on vastannut valetiedolla, isolla ydinaseharjoituksella ja Orešhnik-ohjuksella.
”Se haluaa näyttää, ettei ole alakynnessä, vaikka Ukraina onkin pysäyttänyt liikkeen rintamalla ja iskenyt syvälle Venäjälle.”
Ukraina on opettanut sodankäynnistä paljon.
Vaikka ”roiskeita” eli drooneja havaitaan meilläkin, Suomi ei ole kriisissä.
Vaikka ”roiskeita” eli drooneja havaitaan meilläkin, Suomi ei ole kriisissä, Jaakkola rauhoittelee.
”Elämme normaaliajan valmiudessa eikä meihin kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Droonit ovat häiriötilanne, ja kuvastaa tilannetta Ukrainassa.”
Kansalainen voi miettiä, mihin tarvitaan soiden ennallistamista ja kalliita hävittäjiä, kun meitä jahtaavat pienet droonit.
”Täytyy muistaa, että esimerkiksi Ukrainassa yksi Venäjän keskeisimpiä asejärjestelmiä ovat lentokoneesta laukaistavat liitopommit. Niiden vaikutus yksittäisenä aseena on ihan eri luokkaa kuin droonin”, Jaakkola huomauttaa.
Suomalaisten omaan alivoimaisen taktiikkaan taas kuuluvat saariston, soiden, maaston sekä muiden olosuhteiden hyödyntäminen, sillä tunnemme maamme.
”Myös liittolaiset opettelevat sitä täällä meidän ryteiköissämme.”
Jaakkola pitää tärkeinä oppipaikkoina myös kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioita, joista osassa koulutetaan Ukrainankin sotilaita.
”Euroopan pitää ottaa enemmän roolia Naton rakenteissa, meidän on pakko.”
Oma henkilöstö saa Jaakkolalta kiitoksen rivakasta henkisestä siirtymästä valmius- ja Nato-ajatteluun ja modernien välineiden opiskeluun.
Euroopan ei kannata hänestä rakentaa päällekkäistä järjestelmää Naton kanssa, vaikka Yhdysvallat haluaakin Euroopan puolustavan itseään.
”Euroopalla eivät riitä joukot ja ihmiset. Mutta Euroopan pitää ottaa enemmän roolia Naton rakenteissa, meidän on pakko.”
Kansallinen puolustus on silti kaiken pohja, hän tähdentää. Puolustuksen ja liittolaisvahvennusten vastaanoton keskeisenä perustana taas on liikenneverkko ja infrastruktuuri, joihin onkin suunniteltu merkittäviä investointeja pohjoiseen ja itään.
Taistelupanssarivaunu lavetteineen voi painaa lähemmäs sata tonnia.
”Nyt arvioidaan yksityiskohtien tarkkuudella, kestääkö tiestö ja onko se riittävän vetävä eli saadaanko Narvikista syötettyä riittävällä teholla joukkoja riittävässä aikaikkunassa. Nämä ovat koko logistiikan ydinkysymyksiä”, Jaakkola korostaa.
”Tiedämme, missä mennään, mitä pitää kehittää ja sitä kehitetään. Mutta muutos on valtava eikä tapahdu yhdessä yössä.”
”Suomessa pitää nyt miettiä tosissaan, miksi nuoret miehet syrjäytyvät.”
Puolustusvoimien henkilöstövahvuus on nyt 13 700 ja nousee vaiheittain. Nato- ja muihin ulkomaan tehtäviin on löytynyt innokkaita reservin eläkeläisiä myöten.
Huolena ovat pienenevät ikäluokat eli oheneva reservi. Totinen paikka koittaa 2040-luvulla.
”Ne lapset menevät nyt kouluun, ja kehitys näkyy jo koulujen sulkemisina”, Jaakkola sanoo.
Palvelukseen kutsutaan noin 30 000 nuorta miestä, joista viidennes vapautetaan samantien ja 70 prosenttia pääsee loppuun.
”En voi tavallisena kansalaisenakaan hyväksyä, että osa ikäluokasta häviää johonkin ja mietitään vain sitä, kuinka heidät korvataan jollakin muulla. Meidän pitää koettaa saada pudokkaat takaisin träkille.”
Pohjatyö tehdään kotona, koulussa ja järjestöissä, ja armeija auttaa jo monin hankkein.
”Myös vapaaehtoisten naisten määrää pitää saada lisättyä. No, se on helposti sanottu, mutta senkin eteen tehdään töitä.”
Samalla kehitetään vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja selvennetään sen suhdetta puolustusvoimiin, Jaakkola kertoo.

Ahvenanmaallakin kaivataan koulutusta, turvallisuutta ja demilitarisoinnin jatkoa.
”Antaisin tämän asian kypsyä ahvenanmaalaisten mielissä. Pohjana on Ahvenanmaan oikeudellinen asema. He miettivät kokonaisturvallisuuden kehittämistä ja omaa kantaansa”, Jaakkola muotoilee.
”Puolustusvoimat valmistautuu puolustamaan koko Suomea, ja ahvenanmaalaisilla on mahdollisuus vapaaehtoisesti suorittaa asepalvelus ja osallistua maanpuolustuskursseille mantereella.”