Suomen lain asettama vähittäisnopeus internetille on vain murusia EU:n tavoitteista. Kuva: Jarkko Sirkiä
EU tahtoo supernopean netin joka kotiin – asiantuntijan mukaan Suomi jää jälkeen
Tuoreessa gigabittiasetuksessa tavoitellaan suuria nettiyhteyksiä kaikille, mutta asiantuntijan mukaan Suomi jää tavoitteista.Tilaajalle
Valokuitu on käytännössä ainoa ratkaisu gigabitin netille monissa paikoin Suomea. Kuva: Kimmo HaimiLue artikkelin tiivistelmä- EU haluaa gigabitin netin kaikkiin koteihin vuoteen 2030. Suomessa yleispalvelulaajakaistan nopeus on 5 Mbit/s, vain 0,5 % EU:n tavoitteesta. Traficomin Martin Andersson pitää tukia riittämättöminä ja määräysten kiristymistä hidasteena. Suomessa valokuitua on 80 %, mutta maaseudulla alle 50 %.
- Traficom jakoi 27 miljoonaa euroa tukea 2022–2023 ja EU:n maaseututuki 53 miljoonaa vuosille 2023–2027. Seutuverkot ry varoittaa, että Traficomin määräys kasvattaa lupamääriä ja kustannuksia, jolloin verkkoa rakennetaan vähemmän. Asiantuntijoina myös Minna Jaakkola ja Daniel Kaivo-oja.
Euroopan unionilla on todella kova tavoite netin nopeudelle.
Tuoreen gigabittiasetuksen tavoitteena on saada vähintään gigabitin, eli tuhannen megabitin nettiyhteys jokaiseen eurooppalaiseen kotitalouteen vuoteen 2030 mennessä.
Asetuksen päämääränä on, että kaikilla kansalaisilla niin maaseudulla kuin kaupungeissa tulisi olla tasavertainen pääsy ja mahdollisuus käyttää nopeita ja toimintavarmoja nettiyhteyksiä.
Tavoite on entistä massiivisempi, kun sitä vertaa Suomen lakiin, jossa asetetaan vähimmäisnopeus internet-yhteydelle. Lain mukaan yleispalvelulaajakaistan nopeuden tulisi olla kaikille kotitalouksille vähintään viisi megabittiä. Se on 0,5 prosenttia EU:n tavoitteesta.
Monilla maaseutualueilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta päästä EU:n tavoitteeseen ilman laajakaistayhteyttä, joka perustuu valokuituun. Valokuituverkon saatavuus on Traficomin tietojen mukaan 80 prosenttia koko Suomessa. Lukema kuitenkin laskee, kun siirrytään maaseutualueille.
Moni muu maa on tukenut valokuituverkon rakentamista Suomea enemmän.
Kaupungin läheisellä maaseudulla valokuidun saatavuus on vain puolelle kotitalouksista. Maaseudun paikalliskeskuksissa lukema on puolestaan korkea, lähes 90 prosenttia. Ydinmaaseudulla tipahdetaan noin 60 prosenttiin ja harvaan asutulla maaseudulla jäädään alle 50 prosenttiin.
Kuituverkkojen rakentaminen maaseudulla nojaa usein tukirahoihin. Traficomin johtava asiantuntija Martin Andersson ei usko Suomen yltävän EU:n tavoitteeseen nykyisellä vauhdilla.
”Traficomin valokuitutuki loppuu pian, mutta EU:n maaseututukea on vielä jäljellä”, Andersson sanoo.
Hänen mukaansa rakentamiseen käytettävät tukisummat ovat riittämättömiä, ja moni muu maa on tukenut rakentamista Suomea enemmän.
Anderssonin mielestä myös yleispalveluvelvoitteen taso pitäisi nostaa keskusteluun. Tämä on kuitenkin poliittinen kysymys, josta vastaa liikenne- ja viestintäministeriö.
Traficom myönsi edelliset valokuidun rakentamistuet vuosina 2022–2023. Rahaa oli jaettavana 27 miljoonaa euroa. Tukea sai myös hankkeisiin, jotka eivät täytä EU:n gigabittiasetuksen nopeustavoitetta.
EU:n maaseuturahoituksella puolestaan tuetaan kyläverkkojen rakentamista sellaisille alueille, joille markkinaehtoinen rakentaminen ei ulotu. Vuosille 2023–2027 rahaa on varattu 53 miljoonaa euroa. Tuen ehtona on, että rakennettavan verkon tulee mahdollistaa EU:n tavoittelema yhden gigabitin yhteys.
Suomen seutuverkot ry:n mukaan EU:n tavoitteeseen pääsyä maaseutualueilla tulee hankaloittamaan Traficomin parhaillaan valmistelema määräys.
Traficomin valmistelema määräys tarkoittaisi, että samoilla tukirahoilla saataisiin tulevaisuudessa rakennettua huomattavasti vähemmän verkkoa kuin nykyään.
Suunniteltu määräys sallisi vain tietyin ehdoin valokuidun rakentamisen tien ja ojan väliin – paikkaan, johon kuitu on tähän asti tyypillisesti rakennettu. Erityisesti maaseuduilla tämä hankaloittaisi rakentamista, sillä yhden kilometrin matkalle saatettaisiin joutua hakemaan useita lupia, kun aikaisemmin selvittiin yhdellä luvalla. Tämä lisää kustannuksia, sillä jokainen lupa maksaa.
Käytännössä määräys voikin pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että kuitu pitää rakentaa maanomistajan maalle, sillä pienten kantateiden tiealueet ovat kapeita. Tämä voisi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi maanomistajan puustolle. Puolestaan vilkkaammilla teillä pitäisi rakentaa pientareelle, mutta joissain tapauksissa se olisi käytännössä mahdotonta.
Seutuverkot ry:n mukaan Traficomin suunnittelemasta määräyksestä ei voisi poiketa, vaikka nykyisessä ohjeessa poikkeukset ovat mahdollisia. Määräys tarkoittaisi, että samoilla tukirahoilla saataisiin tulevaisuudessa rakennettua huomattavasti vähemmän verkkoa kuin nykyään.
Seutuverkot ry:n tehtävänä on edistää seutukuntien tasavertaista tietoyhteiskuntakehitystä.
Juttuun haastateltu myös Global connect Finlandin aluekehityksen asiantuntijaa Minna Jaakkolaa sekä suunnittelujohtaja Daniel Kaivo-ojaa.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
