Vaikka valtion yhtiöomaisuuden myynteihin päädyttäisiin, Neste ei Strandbergin mukaan ole myyntilistalla. Kuva: Mikko Soini
Valtion omaisuutta on myytävä, jos hallituksen junarata- ja väyläsuunnitelmat toteutetaan ‒ ostajat todennäköisesti ulkomaisia
Junaratojen kaltaisia suurhankkeita tahdotaan rahoittaa valtion yhtiöomaisuudella. Omistajaohjauksen johtajan mukaan tuottavan omaisuuden myynti ulkomaille ei välttämättä ole viisasta.Tilaajalle
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston päällikkö Maija Strandberg. Kuva: Taneli LaineValtion yhtiöomaisuuden myyntejä ei näillä näkymin voida välttää, jos hallituksen suunnittelema kolmen miljardin euron investointiohjelma rahoitetaan ilman lisävelkaa.
Investointiohjelmalla on tarkoitus rahoittaa rata- ja väylähankkeiden kaltaisia määräaikaisia investointeja, jotka katettaisiin valtion omaisuustuloilla ilman velanottoa.
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston päällikkö Maija Strandbergin mukaan yhtiöomaisuutta voidaan joutua myymään, mikä ei välttämättä ole viisasta.
”Omaisuuden myyntiä tulisi käyttää rahoituskeinona hyvin harkiten”, Strandberg sanoi keskiviikkona omistajaohjausosaston tiedotustilaisuudessa.
Hänen mukaansa hyvän omistajaohjauksen lähtökohta olisi, ettei tuottavaa omaisuutta myytäisi ‒ ei ainakaan ennen kuin investointien todellinen rahantarve sitä vaatii.
”Uskon, että viesti on hallituksessa kuultu, mutta en ole ihan varma onko sitä kuunneltu.”
Rahoitustarpeesta liki puolet on jo katettu muilla keinoilla. Vuoden 2025 loppuun mennessä investointiohjelmaa varten oli kertynyt varoja noin 1,2 miljardia euroa. Rahaa on saatu muun muassa valtionyhtiöiden osingoista sekä yhtiöiden tasejärjestelyistä.
Keinoja koko potin haalimiseksi on tunnistettu noin kahden miljardin euron edestä, mutta täydet kolme miljardia on arvion mukaan vaikea saavuttaa ilman myyntejä.
Vuosi 2025 oli yhtiöomistuksille vahva. Valtion yhtiösalkun arvo nousi edellisvuodesta kahdeksalla miljardilla noin 38 miljardiin euroon. Omaisuustuloja kertyi 1,94 miljardia euroa ja pörssiomistusten kokonaistuotto kohosi lähes 48 prosenttiin.
Postin viimevuotisesta pörssiin listautumisesta kertyi valtiolle yhteensä noin 250 miljoonaa euroa, josta 150 miljoonaa ylimääräisenä osinkona ja noin 100 miljoonaa varsinaisesta listautumisesta.
Hyvä vuosi ei kuitenkaan poistanut painetta hallituksen suunnitelmien rahoittamiselle. Lopulta omistajaohjausosaston työ on toteuttaa poliittisia päätöksiä, millaisina ne tehdäänkään.
”Tehtävämme on kuitenkin kertoa faktat niin, että poliittinen päättäjä varmasti ymmärtää, mistä päättää.”
Strandberg varoittaa, että suurissa osakemyynneissä yhtiöiden omistus karkaisi helposti Suomen ulkopuolelle. Kotimainen markkina on liian ohut ottamaan vastaan valtion mahdollisia satojen miljoonien eurojen myyntejä.
Kysymys ei hänen mielestään ole vain valtion kassasta vaan myös siitä, kuka suomalaisia suuryrityksiä omistaa.
”Olen vahvasti kansallisen omistuksen puolustaja.”
Mahdollisia tulevia myyntikohteita Strandberg ei nimennyt. Yhden rajauksen hän kuitenkin teki suoraan.
”Neste ei ole myyntilistalla.”
Samaan aikaan kun valtion omaisuudesta haetaan rahoitusmahdollisuuksia, korostuu myös kysymys siitä, miten yhtenäisesti valtio omistuksiaan ylipäätään ohjaa.
Valtion salkussa oli vuoden lopussa 73 yhtiötä, joista 41 oli kaupallisesti toimivia ja runsaat 30 erityistehtäväyhtiöitä. Osa niistä kuuluu valtioneuvoston kanslian omistajaohjaukseen, osa taas eri ministeriöiden vastuulle.
Rakennetta on arvosteltu hajanaiseksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi viime syksynä, että omistajaohjauksen ammattimaisuudessa, systemaattisuudessa ja ohjauskeinojen käytössä on eroja.
Strandbergin mukaan tehokkain tapa järjestää omistajaohjaus olisikin keskittää kaikki hallinnollinen työ saman yksikön alle.
”Keskittäminen ei tarkoittaisi ministeriöiden sivuuttamista, vaan sitä, että hallinnollinen omistajaohjaus koottaisiin yhteen ja substanssiosaaminen jäisi ministeriöihin”, hän toteaa.
Korjattu 9.4.2026 kello 8.36 tiedotustilaisuuden päivä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
