Hyvä palkka ja helppo työ. Sellaisia unelmahomma ei taida olla olemassakaan, mutta löytyisikö maakuntien ja maaseudun Suomesta vielä hyvin palkattua työtä, johon pääsisi kiinni ilman vuosien koulutusputkea.
MT tutki eri alojen ansiotasoja ja selvisi, että kyllä löytyy.
Perinteisesti rahakkaita hommia löytyy paperitehtaista ja lihatalojen leikkuulinjoilta. Näin on edelleen.
Mutta on myös muita ammatteja, joissa parhaat ammattilaiset tienaavat reilusti suomalaisten keskituloja enemmän.
Miten hyville ansioille sitten pääsee, onkin kimurantimpi kysymys. Varsinkin elintarviketeollisuudessa se vaatii paljon työtä ja taitoja.
Maakuntien perinteinen hyväpalkkainen duunariala, paperiteollisuus tuottaa edelleen selvästi keskiansioita korkeammat tulot.
Tilastokeskuksen tuoreimman, vuoden 2023 alakohtaisen tilaston mukaan massan, paperin, kartongin ja pahvin parissa työskentelevien keskiansio oli 4 850 euroa kuukaudessa.
Vuonna 2023 suomalaisten kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen kuukausiansio oli Tilastokeskuksen mukaan 4 007 euroa ennen veroja.
Laskelma sisältää palkan, kaikki säännöllisesti maksettavat lisät, luontaisedut, ja ylityökorvaukset, mutta ei lomarahaa tai tulospalkkioita.
Kasvukeskuksissa palkat ovat lähtökohtaisesti maaseutua korkeampia. Uusimaa oli keskiansiossa omassa luokassaan ennen Pirkanmaata, mutta muidenkin maakuntien välillä oli eroja.
Pohjanmaalaiset saivat vuodessa lähes kuukauden palkan pahnanpohjimmaiseksi jääviä eteläsavolaisia enemmän.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhalan mukaan palkkatieto vastaa liiton tietoja.
”Päivätyöntekijöiden ja vuorotyöntekijöiden välillä on jonkinlainen ero, mutta keskiarvo on tuota luokkaa”, Vanhala sanoo.
Hän muistuttaa, että paperitehtaiden enemmistö sijaitsee maakunnissa, joissa elinkustannukset ovat kasvukeskuksia matalammat ja rahalla saa enemmän esimerkiksi asuinneliöitä.
Se nostaa palkan arvoa.
Vanhalan mukaan alalla on myös hyvät mahdollisuudet edetä, ja työuran aikana ansiot voivat nousta. Tyypillisesti esimerkiksi prosessialaa opiskelleet saavat jatkokoulutusta työpaikoilla, ja kokemuksen karttuessa etenevät uusiin tehtäviin.
”Ei ole niin, että mennään yhteen työhön ja ollaan koko ikä siinä. Siellä kiivetään ylöspäin, ja mitä enemmän osaat, sitä enemmän tienaat”, Vanhala sanoo.
Palkkavaihtelu alan sisällä on Tilastokeskuksen tilaston mukaan suurta. Matalapalkkaisin kymmenys alan työntekijöistä tienaa runsaat 3 400 euroa kuukaudessa. Ylin desiili nousee yli kuuden ja puolen tuhannen.
”Paperialalla kiivetään ylöspäin, ja mitä enemmän osaat, sitä enemmän tienaat.”
Viime vuosikymmenillä tehtaiden sulkeminen on vähentänyt paperialan töitä merkittävästi. Esimerkiksi 2000-luvun alusta alan työpaikkojen määrä on puolittunut.
Syynä on esimerkiksi se, että aiemmin yleinen painopaperin valmistus vaati enemmän työvoimaa kuin nykyään yleisemmät kartonki ja sellu. Valmistusta on muutenkin tehostettu esimerkiksi lisäämällä automaatiota.
Ala työllistää silti edelleen paljon, vuonna 2023 noin 13 000 henkilöä. Vanhalan mukaan ala tarjoaa ”ehdottomasti” edelleen mahdollisuuden hyviin tienesteihin myös nuorille, uravalintojaan vielä miettiville.
Hyvät tienestit eivät valitettavasti ole monessakaan hommassa automaattinen ilmiö.
Elintarvikealalla huippupalkat ovat paperihommia vastaavia, mutta keskipalkat jäävät selvästi alemmas.
Alkupalkat ovat esimerkiksi monessa elintarvikealan ammatissa 2 000:n ja 2 500 euron välillä.
Hyvä puoli on se, että palkalleen voi itse tehdä jotain.
Parempi palkka voi tosin vaatia työpaikan vaihtoa. Erot yritysten välillä nimittäin ovat suuret. Yrityksessä pitäisi olla mahdollisuus tehdä töitä urakalla ja vuoroissa. Oikeaan yritykseen työllistyminen voi myös vaatia muuttoa toiselle paikkakunnalle.
”Monissa elintarvikealan yrityksissä on hyvät henkilöstöedut.”
Myös erilaisia työn vaativuuteen tai raskauteen liittyviä lisiä on joissain yrityksissä enemmän kuin toisissa.
Kolmivuoro- tai viikonlopputyö tuo palkkaan tuntuvan lisän.
Monessa yrityksessä tarjotaan jo työsuhteen alussa polku työssä kehittymiselle. Elintarvikealalla on tyypillistä, että aloittaa harjoittelijana tai kesätyöntekijänä ja sitten voi edetä yrityksen sisällä.
”On mietitty valmiiksi eri askeleita, miten pitää kouluttautua ja mihin tehtäviin hakeutua, jos haluaa edetä. Toki se ottaa aikaa ja edelliset askelmat pitää hoitaa hyvin, jotta voi päästä eteenpäin”, Elintarviketeollisuusliiton johtava asiantuntija Maiju Korhonen kertoo.
Korhonen muistuttaa, että monissa elintarvikealan yrityksissä on hyvät henkilöstöedut.
”Monessa yrityksessä on vapaa-ajan aktiviteetteja ja yleensä henkilökunnalle oma myymälä. Se on inflaation myötä noussut arvoon arvaamattomaan.”
Elintarvikealan etuna on, että jalan voi saada oven väliin monia muita aloja helpommin. Esimerkiksi opiskelupaikkoja on runsaasti.
”Elintarvikealan perustutkintoon on yhteishaussa ensisijaisia hakijoita vähemmän kuin on aloituspaikkoja. Mutta toisaalta jatkuvan haun kautta toimiala kyllä houkuttelee”, Korhonen sanoo.
Käytännössä se tarkoittaa, että nuoria alalle pyrkii vähemmän, mutta aikuisia ammatinvaihtajia ala kiinnostaa.
Koko elintarviketeollisuuden keskipalkka on 3 793 euroa kuussa. Paras kymmenys tienaa yli 5 400 euroa kuussa.
Ilta- ja yötyön lisäksi elintarvikealalla maksetaan monia muitakin palkanlisiä. Esimerkiksi pakkasvarastossa työskentelystä maksetaan 1,02 euroa tunnilta.
Tai maksettiin tammikuun loppuun saakka. Silloin alan työehtosopimukset päättyivät, eikä uusia ole pystytty sopimaan. Neuvottelut katkesivat helmikuun alussa.
Leipureille huono uutinen on hallituksen aikomus kumota alan yleinen yötyölisä.
Leipomotyölain mukaan kello 22—6 välillä tehdystä yötyöstä maksetaan tuplapalkka. Laki on lisännyt yötyön houkuttavuutta alalla.
Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että laki kumotaan 1. maaliskuuta tänä vuonna vanhentuneena.
Työntekijäpuoli Suomen elintarviketyöläisten liitto (SEL) vastustaa lain kumoamista kiivaasti.
SEL arvioi, että palkat laskevat satoja euroja yli 1 500 työntekijältä.
Palkkatiedoissa keskiarvo on tavallisesti mediaania, eli kaikkein keskimmäistä palkkaa, suurempi. Tämä johtuu siitä, että valtaosa palkoista on hieman keskiarvoa alempia.
Käytännössä siis korkeasti palkattuja on vähemmän, mutta heidän korkeat ansiot nostavat keskipalkkaa. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi myllyalalla.
Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistuksessa 10 prosenttia työntekijöistä tienaa lähes 7 500 euroa kuussa.
Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistuksen palkat ovat muuta elintarvikealaa selvästi korkeammat. Erityisesti ero näkyy korkeimmissa palkoissa. Parhaiten palkattu kymmenys työntekijöistä nauttii lähes 7 500 euron kuukausituloista.
Esimerkiksi lihanleikkaajilla paras kymmenys pääsee yli 5 200 euron tuloihin.
Myllytöihin pääseminen voi kuitenkin olla montaa muuta hommaa vaikeampaa. Suoraa koulutusta ei ole ja yritykset kouluttavat tehtäviin itse. Esimerkiksi Helsingin Myllyn myllärit käyvät opissa Sveitsissä.
Työnteko myllyalalla onkin lähempänä prosessiteollisuutta kuin liukuhihnaa. Korkea vaatimustaso nostaa palkkaa.
Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistuksen tehtävien lähtöpalkka on kuitenkin lähellä muuta elintarviketeollisuutta.
Vielä on yksi keino päästä koville palkoille. Kannattaa valita toimiala tai yritys, jossa työntekijöitä on vähän, mutta tuote kohtuullisen arvokas.
Tällaisia yrityksiä löytyy esimerkiksi juomateollisuudesta. Alalla korkein kymmenen prosenttia tienaa yli 6 500 euroa kuussa. Keskipalkkakin on yli 4 500 euroa.
Juomapuolellakin lisäansioita tuovat lisät, sillä työhön kuuluu sesonkiluoteisuus. Kesäksi pitää olla varastoa valmiina ja sitä tehdään talvella yli- ja viikonlopputyönä.
Hyville tuloille palkkatyöllä pyrkivien kannattaa ainakin keskipalkkojen perusteella hakeutua maaseudulla isojen työnantajien, kuten paperitehtaiden, kaivosten tai elintarvikejättien palvelukseen.
Metsurin ammatissa toimii nykyisin vain 119 henkilöä.
Perinteisellä maaseudun lisätienestillä, savotoilla, ei enää rikastu. Ammattikohtaisen tilaston mukaan kokoaikaisesti palkkatyöläisiä metsureita ja metsätyöntekijöitä oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 yhteensä 119 kappaletta. Heidän keskiansionsa oli 2 718 euroa kuukaudessa.
Metsäkoneenkuljettajatkin jäävät paperimiehiä selvästi jälkeen. Ammattikohtaisessa taulukossa he kuuluvat ammattiluokkaan Työkoneiden kuljettajat, jonka keskiansio oli 3 832 euroa kuukaudessa. Metsäkoneenkuljettajien keskipalkka jäänee tämän alle, sillä keskiarvoa nostavat ahtaajien ja nosturinkuljettajien kovat palkat.
Ansiot kuitenkin riippuvat esimerkiksi työnkuvasta ja palkkauksen perusteesta. Hakkuukoneenkuljettajilla on kovempi palkka kuin ajokoneen kuskeilla. Osa hakkuista tehdään myös edelleen urakalla, mikä tarjoaa ainakin teoriassa mahdollisuuden nostaa kuukausiansioita.
Lopputulema MT:n palkkakatsauksessa lienee se, että työntekijä pystyy vaikuttamaan omaan palkkaansa.
Näyttää myös siltä, että vaikka perinteisiä urakkahommia ei enää niin paljon olisikaan, edelleen tärkein ominaisuus hyvin palkoille on vanha kunnon ahkeruus.