Sian kinkku poikineen saapuu suoliluun irrotukseen valmistelulinjalla. Jarno Papinaho tekee tarvittavat käden ja veitsen liikkeet suoraan selkäytimestä. Kuva: Johannes TervoSeinäjokiLeikkaa, älä mieti: Jarno Papinaho paljastaa, kuka pärjää ”pihvikirurgin” ammatissa
Jarno Papinaho löysi elämänsä uran sattuman kautta lihatalon linjastolta. Vaikka lihanleikkaajan työ on fyysisesti vaativaa, sen rutiinit ja palkkaus pitävät alan vetovoimaisena.TilaajalleJarno Papinahon, 39, piti aloittaa liiketaloustieteen opiskelu ammattikorkeakoulussa, mutta lihatalous otti voiton.
”Ajattelin, ettei liiketalous ole minun alaani. Soitin Atrialle ja kysyin, onko töitä. Olin jo ryhtyä opiskelijaksi työsopimuksen päättyessä pakkaamossa, kun kysyttiin kiinnostusta lihanleikkaajan oppiin.”
Näin kuvaa ”pihvikirurgi” Papinaho tuloaan alalle vuonna 2007. Valinta on osoittautunut oikeaksi.
Nyt takana on lähes 18 vuoden rupeama lihatalojen kovimmassa, mutta kohtuullisen hyvin palkatussa työssä.
”Moni silloisista kurssilaisista oli tosi kovakuntoisia. Sekään ei aina auta, kädet ovat pettäneet useilta työkavereilta. Tässä työssä ratkaisee tekniikka, ei raaka voima, eikä ikä.”
Hyvän tekniikan hallitseva voi työskennellä linjalla kuin linjalla, vaikka olisi jo eläkeiässä.
Tunnissa menee satoja kinkkuja leikkaajaryhmän veitsikäsittelyn läpi.
Työvuorossa kahvitauolle puetaan päälle siistit takit, ja myös käsihygienia on tarkassa kontrollissa. Kuva: Johannes TervoAivan kuka tahansa ei puukkotöihin sovellu. Sen Papinaho on nähnyt toimiessaan opastajana linjalle. Tunnin kuluessa on nähtävissä, kenestä on siihen työhön ja kenestä ei.
Leikillinen pihvikirurgi-nimitys ei olekaan aivan tuulesta temmattu kuvaus lihanleikkaajan työstä.
”Lihanleikkuu on vähän kuin allekirjoitus: vaikka lopputulos on sama, jokainen tekee sen hieman eri lailla. Pitää sisäistää se, koska pitää ottaa tiukasti kiinni ja koska vähän höllätä. Väkisin ei luita saa irti.”
Vaikka oikean tekniikan työhön oppisikin, se ei vielä riitä. Linja tuo jokaisen eteen ruhonkappaleita tasaisen tiuhaan tahtiin työstettäväksi.
”Linjatyössä korostuu se, että jos joutuu hetkenkin miettimään tekemistään, silloin on auttamattomasti myöhässä. Liikkeiden pitää tulla selkärangasta.”
Jokaisella leikkaajalla on sama aikasääntö: esimerkiksi kinkku pitää käsitellä siinä ajassa, kun se kulkee tekijänsä ohi. Kinkkua ei siirrellä käsin, jotta porukan rytmi ei mene sekaisin.
Tunnissa menee satoja kinkkuja leikkaajaryhmän veitsikäsittelyn läpi. Urakkatyön tahti ei Papinahoa haittaa.
”Alkuaikoina oli kaksi urakkaryhmää, jolloin tahtia pystyi hieman säätelemään. Nyt ensimmäinen tunti on yhtä raskas kuin viimeinen, joskin kevyempiäkin tunteja mahtuu väliin.”
”Lauantaina heräsin käsi nyrkissä. Sormet olivat yön jälkeen täysin jumissa.”
Tyypillinen pihvikirurgin työväline on terävä veitsi ja teräsverkosta tehty suojahansikas. Kuva: Johannes TervoLihanleikkaajaksi kannattaa Papinahon mielestä hakea, jos kohtalaisen fyysisen kunnon lisäksi pää kestää tehdastyön rutiinia.
”Vaihtelevista työpäivistä pitävälle tämä on väärä paikka. Hyvä työporukka auttaa osaltaan jaksamaan linjatyössä.”
Papinaho on urheillut aina, mikä auttaa pitämään kroppaa kunnossa. Työnantaja tarjoaa myös mahdollisuuden hierontakäynneille.
”Herään arkisin aamuneljän jälkeen, jotta löydän aikaa kuntosalille. Perheessämme on kolme pientä muksua, jotka harrastavat iltaisin tahoillaan.”
Paljon puristamista sisältävät työpäivät vaativat vastapainoa, jotta kädet pysyvät kunnossa. Tenniskyynärpäät ja rannekanavan vaivat ovat alalla yleisiä.
Alkuaikojen työputki opetti Papinahoa, kuinka tärkeää on huolehtia kehostaan.
”Oppisopimusaikoina kävin teurastamojakson aikana illalla myös lihanleikkuussa euron kiilto silmissä, jotta pääsisi kiinni urakoihin. Lauantaina heräsin käsi nyrkissä. Sormet olivat yön jälkeen täysin jumissa.”
Suoliluun irrotus vaatii oikeanlaista rytmiä puristamiseen ja hölläämiseen, ei raakaa voimaa. Kuva: Johannes TervoPapinahoa on kysytty esimiestehtäviin, mutta ainakaan toistaiseksi mieli ei sinne pala.
”Esimieshommissa vastuut kasvaisivat. Raha on tässä työssä yksi motivaattori. Ei tarvitse töistä lähdettyään miettiä, että vitsi, kun jäi se luu kiinni.”
Kokemus ja urakkana tehdyt työtunnit voivat nostaa bruttopalkkaa esimerkiksi Atrialla yli 4 500 euron, kertoo Palkkavertailu.com-sivusto.
Lihanleikkaajan tehtävänimikkeellä mediaanipalkka ennen veroja on 3 875 euroa kuukaudessa. Kahdeksan kymmenestä palkasta sijoittuu välille 3 350‒5 125 euroa.
Nämä palkkatiedot perustuvat kymmenen anonyymin käyttäjän antamiin tietoihin, jotka on kerätty Oikotien kautta vuosina 2018‒2025.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
