Nooran unelmatyö löytyi tuhannen kilometrin päästä – kirjastonjohtajan lausahdus tuuppasi hänet uuteen suuntaan

Kolmen vuoden asumisen jälkeen Noora Mustajoki sanoo olevansa kittiläläinen. Osa paljon muuttaneista ihmisistä kokee, etteivät he kotiudu oikein minnekään, mutta Mustajoelle on käynyt toisin.

”Kotiudun helposti, ja kittiläläiset ovat ottaneet minut vastaan lämpimästi.”

Nykyään Mustajoki on Kittilän kirjastotoimenjohtaja, mutta reitti nykyiseen pestiin ja asuinpaikkaan on ollut monipolvinen.

Hän kävi syntymässä Kajaanissa ja asui lapsuudessaan Naantalissa ja Savonlinnassa sekä teinivuosinaan Porissa. Urheilulukion käytyään hän haaveili ammattitanssijan urasta, mutta tie veikin Ruotsiin kokoamaan helloja.

Välivuosi osoittautui lopulta hyödyllisesti käytetyksi ajaksi, sillä länsinaapurissa Mustajoki oppi niin sujuvan ruotsin kielen, että nappasi opiskelupaikan ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenista.

Jo opiskeluaikana Mustajoki kirjoitti opiskelijalehtiin, ja vähitellen freelance-toimittajan työt laajenivat aikakauslehtipuolelle, viestintätoimiston perustamiseen ja terveysaiheisten tietokirjojen kirjoittamiseen.

Kirjoitustöiden ohella hän opetti kundaliinijoogaa, ja perhekin ehti kasvaa kolmilapsiseksi.

Mustajoki oli tuttu näky myös silloisen asuinpaikkansa Loviisan kirjastossa, jossa hänet nähtiin usein haastattelemassa kirjailijoita. Tämä pieni kirjastokytkös osoittautui lopulta erittäin hyödylliseksi.

Vuoden 2020 maaliskuussa koronapandemia alkoi ja Noora Mustajoen kalenteri tyhjeni, sillä asiakkaat peruivat toimeksiantoja tai siirsivät niitä hamaan tulevaisuuteen.

Pankkitili ei kuitenkaan kestäisi epävarmuutta loputtomiin, Mustajoki pohti, ja muisti Loviisan kirjastonjohtajan kannustaneen häntä kirjastoalalle.

Kirjastoalan pätevyyteen tarvitaan yleensä 60 opintopistettä kirjastoalan opintoja. Koska Mustajoella oli jo taskussaan yhdet maisterinpaperit, hän totesi, että hänelle riittäisi kirjasto- ja tietopalvelualan korkeakouludiplomin suorittaminen. Sellaisen pystyi suorittamaan vuodessa Turun avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Keväällä 2022 Mustajoki viimeisteli kirjasto-opintojaan ja pohti tulevaa oman alan työpaikkaa. Hän oli ajatellut työllistyvänsä itäiselle Uudellemaalle, mutta avoimia työpaikkoja selatessa vastaan tuli ilmoitus Kittilän kirjastotoimenjohtajan virasta. Ilmoituksessa mainittiin erikseen, että hommaan haetaan innostavaa henkilöä, ja sellainen Mustajoki koki olevansa.

”Minulla oli siinä vaiheessa opinnot kesken ja alan kokemusta kuuden viikon harjoittelun verran, joten pienellä riskillä he taisivat minut palkata”, Mustajoki naurahtaa.

Toki hänellä on pitkät rivit muuta työkokemusta ja johtamiskokemustakin oli ehtinyt kertyä.

Olihan Kittilä tuhannen kilometrin päässä, mutta kokeneelle muuttajalle maantiede ei ole rajoite. Siinä vaiheessa Mustajoella oli takana muutaman vuoden takainen avioero, mutta kaikenlaisiin elämäntilanteisiin löytyy aina ratkaisu.

Lapset asuvat isänsä luona etelässä, mutta viestit ja puhelut pienentävät välimatkaa. Lisäksi Mustajoki tapaa lapsiaan kuukausittain joko etelässä tai pohjoisessa.

”Totta kai ikävöinti on perusvire, mutta meidän perhehimmelillemme tämä systeemi toimii.”

Noora Mustajoki näkee kirjaston kaikkien paikkana ja yhteiskunnallisen keskustelun alustana. ”Kirjastoon saa tulla muutenkin kuin lainaamaan, vaikka odottelemaan lapsen harrastuksen ajaksi tai käymään vessassa”, hän muotoilee.  Kuva: Satu Renko

Elämä on asettunut uomiinsa alle 7 000 asukkaan Kittilässä. Noora Mustajoki nauttii pohjoisen luonnon lähes tuhlailevasta kauneudesta.

Haastattelupäivän aamuna hän oli lenkittämässä koiriaan, kun täysikuu loisti kuin hopealautanen Kätkätunturin kyljessä.

”Siinä tuli ihan kyyneleet silmiin. Onhan ihan uskomatonta, että saa asua tällaisessa paikassa.”

Asuinpaikan lisäksi työpaikka on osoittautunut ihanaksi. Mustajoki kokee, että kaikki hänen keräämänsä työ- ja elämänkokemus tulee käyttöön kirjastotyössä.

”On ihanaa olla aikuisten ja vastuuntuntoisten ihmisten kanssa töissä. Minähän olen 46-vuotiaana työpaikan juniori.”

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa melkoista kirjastokansaa, ja 90 prosenttia suomalaisista luottaa kirjastoon. Kuitenkin entistä useampi sijoittuu lukemisessa yhteen tai toiseen ääripäähän, eli joko himolukijoihin tai heihin, joita lukeminen ei kiinnosta lainkaan.

Mustajoki huomauttaa, ehkä hieman yllättävästi, että kirjaston tehtävä ei kuitenkaan ole tehdä kaikista lukemisen harrastajia. Hänelle kirjaston ydin on demokratian ja tasa-arvon vahvistamisessa, sillä kirjasto mahdollistaa kaikille pääsyn tiedon ja kulttuurin äärelle.

Lisäksi kirjastot ovat ainoita paikkoja, joissa tehdään aikuisten lukutaitotyötä. Lukeminen ei ole vain tekninen suoritus, vaan ymmärtämistä, erottelukykyä ja sitä, mitä kutsutaan media- tai monilukutaidoksi.

”Se on tärkeä kansalaistaito, ei vain harrastus”, Mustajoki kuvailee.

Kittilän pääkirjaston ovi käy tiuhaan, sillä vuonna 2024 siellä mitattiin 50 000 kirjastokäyntiä ja 102 000 fyysisen kirjan tai esineen lainausta. Kasvua edeltävään vuoteen oli noin 7 prosenttia, ja tämän päälle tulevat vielä e-aineiston lainaukset. Kuva: Satu Renko

Kirjastolaki muuttui vuonna 2017, ja tämänhetkinen lainsäädäntö painottaa kirjastojen asemaa keskustelun ja demokratiatyön sijana. Mustajoki näkee, että kirjaston pitäisi toimia alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Pienessä kunnassa kirjastolla on erityisen hyvät mahdollisuudet kasvaa kokoaan suuremmaksi, Mustajoki pohtii. Pikkupaikkakunnalla ei ole välttämättä juuri muuta paikkaa, jonne voi tulla matalalla kynnyksellä ja ilmaiseksi kohtaamaan ihmisiä ja viettämään aikaa.

Kirjastoautoista Mustajoki puhuu aivan erityisen lämpimästi. Hän suoritti kirjastoalan harjoittelunsa kirjastoautossa ja Kittilässä kävi lähes ensi töikseen kirjastoauton koko reitin läpi kuskin repsikkana.

Kirjastoauto on valtavilla maantieteellisillä alueilla ainoa jäljellä oleva julkinen palvelu. Mustajoesta on ihanaa kuulla, miten kirjastoauton kuskin kanssa vaihdetaan mieluusti kuulumiset.

”Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja kunta voi tällä tavalla pienellä vaivalla jalkautua ihmisten pariin. Kirjasto on loppujen lopuksi edullisimmasta päästä, jos julkiset palvelut laitetaan riviin.”

Vajaan kolmen vuoden perusteella Noora Mustajoki voi todeta, että hän on löytänyt itselleen juuri oikean paikan kirjastomaailmasta.

Oikeastaan vain yksi homma kirpaisi Mustajokea uran alussa. Hänen vastuullaan on hankkia uutta aineistoa noin 50 000 eurolla vuodessa, mutta hyllyihin pitää saada tilalle uudelle aineistolle.

”Aluksi oli raskasta poistaa yhtäkään kirjaa, mutta kyllä sekin homma jo sujuu.”