

Maaliskuun 19. päivänä aamuyöllä vuonna 2004 tapahtui Suomen historian vakavin tieliikenneonnettomuus. Linja-auto ja täysperävaunullinen kuorma-auto törmäsivät äärimmäisen liukkaalla Nelostiellä Konginkankaan kohdalla Äänekoskella.
Turman seurauksena bussin 37 matkustajasta 23 kuoli ja 14 loukkaantui.
Onnettomuuspaikka oli ohituskaistalla alamäen kaltevassa mutkassa, jossa kuorma-auto alkoi heittelehtiä. Sen perävaunu iskeytyi linja-autoon kohtalokkain seurauksin.
Vuosina 2024‒2025 onnettomuuspaikan tieyhteys on myllätty uuteen uskoon. Liikenneturvallisuutta ja liikenteen sujuvuutta on parannettu monin tavoin.
”Konginkankaan kohdalla on oikaistu mutkia sekä korjattu tien pystygeometriaa, eli leikattu mäkiä ja täytetty notkoja. Korkein maaleikkaus paikalla on kahdeksan metriä”, Väyläviraston projektipäällikkö Jarmo Niskanen esittelee.
”Molempiin suuntiin on nyt rakennettu reilun kilometrin mittaiset ohituskaistat, jotka on erotettu toisistaan yhtenäisellä keskikaiteella.”
”Tietä on kaivettu maahan kahdeksan metriä syvemmälle ja mäkeä laskettu saman verran. Alapuolella olevalle pellolle on tehty seitsemän metriä nostoa. Vanha jyrkkä notko ja mäki on siten saatu hyvin loivaksi”, Niskanen kertoo.
Ennen mutkikas tieosuus on oikaistu kahdella kaarroksella.
”Paikalla oli aiemmin lyhyet ohituskaistat. Molempiin suuntiin on nyt rakennettu reilun kilometrin mittaiset ohituskaistat, jotka on erotettu toisistaan yhtenäisellä keskikaiteella. Koko ohituskaistaosuudelle on rakennettu valaistus.”

Konginkankaan tieosuuden perusparannus on osa Äänekoski–Viitasaari-ohituskaistat -hanketta, joka on saanut valtiolta rahoitusta 50 miljoonaa euroa.
”Tähän mennessä tien perusparannuksia on tehty Äänekoskelta Mämmensalmelta pohjoiseen 15 kilometrin matkalle. Yksi pätkä tulee vielä työn alle Viitasaaren puolelle Kalaniemeen”, Niskanen toteaa.
Nelostie on vilkkaasti liikennöity.
”Konginkankaan kohdalta kulkee keskimäärin 7 800 ajoneuvoa vuorokaudessa. Äänekosken eteläpuolisella tieosuudella kulkee peräti 15 000 autoa päivässä”, Niskanen laskee.
Noin 15 prosenttia ajoneuvoista Konginkankaan kohdalla on raskasta liikennettä.
”Raskaan liikenteen suhteellinen osuus kasvaa Äänekoskelta pohjoiseen tultaessa.”
”Liikenneturvallisuuskohteita on ympäri Suomea satoja, jos ei tuhansia.”

Kevään 2004 tuhoisasta onnettomuudesta on kulunut jo yli 21 vuotta. Miksi tieosuuden parannus liikahti eteenpäin vasta nyt?
”Liikenneturvallisuuskohteita on ympäri Suomea satoja, jos ei tuhansia. Niitä arvioidaan tietyillä periaatteilla, joita ovat muun muassa onnettomuustiheys sekä se, millaisia onnettomuuksia tapahtuu. Kohteita arvioi paikallinen Ely-keskus, joka vastaa suunnittelusta”, Niskanen kertoo.
Ely-keskuksen suunnittelupöydältä tiehankkeita siirtyy niin sanottuun hankekoriin, jota käydään läpi Väylävirastossa.
”Hankkeita esitetään edelleen Väyläviraston toimesta valtion budjettiin. Hankkeita käynnistellään sitä mukaa, kun hallitus myöntää niihin rahoituksen.”
Niskanen huomauttaa, että Konginkangas ei ole ollut liikenneturvallisuuden kannalta Keski-Suomen pahimpia riskipaikkoja.
”Tätä bussiturmaa lukuun ottamattahan Konginkangas ei ole ollut onnettomuustiheydeltään pahin paikka. Kyseessä oli kaikkien huonojen olosuhteiden summana aiheutunut poikkeuksellinen tapahtuma.”
”Keski-Suomessakin on huomattavasti onnettomuustiheydeltään vaarallisempia kohteita, jotka vaatisivat ehdottomasti myös parantamista”, projektipäällikkö sanoo.

Nykyohjeiden ja -normien mukainen tien perusparannus tarkoittaa valaistusta, keskikaidetta, riittävän pitkiä ohituskaistoja sekä eritasoliittymiä.
Äänekoski–Viitasaari-ohituskaistat -hankkeen alta on lunastettu ja purettu toistakymmentä taloa.
”Hankkeessa pyritään mahdollisimman sujuvaan yhteistyöhön eri osapuolten kanssa. On tärkeää, että urakoitsijoiden, aliurakoitsijoiden, paikallisten viranomaisten sekä paikallisten asukkaiden kesken koetaan, että hanke on yhteiseksi hyväksi”, Niskanen toteaa.
”Tällaisilla hankkeilla on tapana monimutkaistua luonnostaan. Ei siis ole syytä luoda itse lisää ongelmia.”
Hankkeen pääurakoitsijana on Destia. Vuosina 2023‒2027 projekti sisältää toista tuhatta henkilötyövuotta.