

Keskiviikkoiltana esitetyssä MT Liven lähetyksessä vieraillut MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila vaatii, että julkisissa hankinnoissa ruualta edellytetään samaa laatutasoa kuin jo nyt vaaditaan kotimaisilta tuottajilta.
Marttilan mielestä kuntien ja hyvinvointialueiden pitäisi pystyä nykyistä paljon parempaan. Hänen mukaansa asiat etenevät, mutta hitaasti.
Nyrkkisääntönä pitäisikin Marttilan mukaan olla se, että, kun yhteisillä verorahoilla kustannettua ruokaa hankitaan, pitäisi vaatia vähintään samanlaista laatutasoa kuin kotimaisilta tuottajilta.
”Totta kai meidän tulee vaatia hankinnoissa samaa laatutasoa, jota jo lakisääteisesti suomalaiselta tuotannolta vaaditaan. Muutenhan tämä olisi tosi epäreilua hommaa”, hän sanoi.
Marttila pitää kamalana ajatusta siitä, että paljon tuontiruokaa virtaa esimerkiksi kouluihin ja vanhustenhoitoon.
Kotimainen ruoka pärjää julkisissa hankinnoissa jatkossa paremmin, jos niin tahdotaan, Marttila ajattelee. Hän toivoo, että poliittiset päättäjät laatisivat pelisäännöt julkisiin hankintoihin ja etenkin ruokahankintoihin.
Käytännössä pelisäännöissä on kyse kriteereistä, joiden pohjalta kilpailutukset toteutetaan.
Suurin ongelma on Marttilan mielestä siinä, että ruokakilpailutuksissa, toisin kuin lähes kaikissa muissa hankinnoissa, ei huomioida riittävästi laatutekijöitä.
Laatutekijöillä voitaisiin rajata kilpailutuksiin kelpuutettavia tuotteita. Hinta on hänen mielestään liian ratkaiseva tekijä etenkin ruokaan liittyvissä hankinnoissa.
”En tiedä mitään muuta palvelua tai tuotetta kuin ruoka, jossa suhtaudutaan näin välinpitämättömästi laatuvaatimuksiin.”
Marttila huomauttaa, että kunnissa erilaisissa investoinneissa määritellään hyvin tarkkaan siihen liittyvät erilaiset tekniset vaatimukset, ja vasta näiden jälkeen huomioidaan hinta.
”Ruoka on liian usein sillä mentaliteetilla, että hinta ratkaisee. Tästä pitää päästä eroon.”
MTK:n puheenjohtaja huomauttaa, ettei julkinen sektori joustanut lainkaan hankintasopimuksissa, vaikka kauppakin neuvotteli sopimuksiaan uusiksi, kun hinnat nousivat rajusti.
Lähetyksessä keskusteltiin myös pelastustoimesta. Marttilan mielestä on tärkeää, että pelastustoimelle on tulevaisuudessa riittävästi resursseja. Hän nosti esiin myös ajatuksen siitä, että pelastustoimella on varautumisessa keskeinen rooli.
Marttila painotti, että varautumista pitäisi tehdä kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion lisäksi myös arkielämän tasolla. Esimerkiksi jokaisen maatilan pitää tehdä suunnitelma siitä, miten tilan toiminta pyörii silloin, kun sähkön ja veden jakelu häiriintyy.

Monissa kunnissa pitää tulevaisuudessa investoida myös vesihuoltoon paljon rahaa. Marttila kuvaa tilannetta tikittäväksi aikapommiksi.
Mitään yleispätevää ohjetta investointitarpeiden kattamiseen ei Marttilalla ole. Hän kuitenkin korostaa, että tilanteeseen pitää jollain tavalla varautua ennen kuin ollaan tilanteessa, jossa vettä ei tule.
”Se maksaa ja siihen pitää rahoitus jostain saada”, Marttila painottaa.
Marttila ennakoi, että varautuminen nousee kuntien tulevissa strategioissa aiempaa vahvemmin esille.
”En tiedä mitään muuta palvelua tai tuotetta kuin ruoka, jossa suhtaudutaan näin välinpitämättömästi laatuvaatimuksiin.”